Uusi paikka ja uudet kujeet

Muutto uudelle paikkakunnalle 16-vuotiaana on paljon tässä vaiheessa elämää. Moni vanhempi ei edes uskaltaisi vielä päästää kasvuiässä olevaa nuorta omille teilleen.

Minun vanhempani onneksi soivat minulle sen mahdollisuuden, ja nyt opiskelen Ruoveden yhteiskoulun lukion ratsastuslinjalla. Se on ollut elämäni parhaimpia päätöksiä.

Itsenäistyminen on kasvattanut minua henkisesti ja asioita tulee ajateltua harkitummin. Sain ennen 50 euroa kuukaudessa rahaa, joka tuntui valtavalta summalta silloin, nyt tuntuu siltä että 200 euroa kuukaudessa ei meinaa riittää mihinkään, kun pitää kustantaa kaikki itse. Ruokaan menee paljon rahaa, vaikka koittaa ostaa kaiken mahdollisimman halvalla.

Alussa oli hienoa, kun eivät olleet enää vanhemmat vahtimassa, kuinka tulee ja menee, ja sai elää omien sääntöjensä mukaan. Kun siitä haaveunesta havahduin, tajusin, että nyt sitä laitetaan omat ruuat, pyykit pestään itse ja pidetään itse huoli omasta koulunkäynnistä, kun ei ole enää vanhemmatkaan kyselemässä "Tuliko läksyjä?".

Vaikka moni asia kuulostaa synkältä ja vaikealta, en vaihtaisi tätä nykyistä vanhaan mistään hinnasta. Se, että saan toteuttaa unelmiani ja kohottaa tavoitteitani ratsastuksen parissa, on parasta, mitä tämän ikäisenä heppahöperönä voi olla.

Talli sijaitsee niin sanotusti omalla takapihalla ja ratsastaa saa vaikka joka päivä, jos intoa ja aikaa on. Meidät haastetaan lajimme parissa ja välillä kiukuttaa kun ei onnistu, mutta ratsastus on lajina sellainen, jossa kukaan ei koskaan voi olla täydellinen. Aina on jotain uutta opittavaa.

Olen sopeutunut Ruovedelle ylipäätäänkin todella hyvin. Olen saanut paljon uusia kavereita, vaikka aluksi epäilin sitä. Muutin tänne Hämeenlinnasta, mikä oli aika iso muutos teini-ikäiselle kaupunkilaistytölle, mutta viihdyn täällä melkein jopa paremmin kuin kaupungissa.

Aluksi kotiin kaipasi paljon ja olisi halunnut joka viikonloppu päästä takaisin. Nyt voi mennä hyvinkin vaikka kolme viikkoa, ettei tule käytyä kotona. Vanhemmille tulee soiteltua muutamia kertoja viikossa, kun ensimmäisinä päivinä se oli helposti muutaman kerran päivässä!

Odotukset lukiosta olivat kammottavat. Ja sitä ne ovat vieläkin, pakko myöntää. Pelko siitä, ettei pärjää, valtaa mielen, jos ei kerrasta jotain ymmärrä. Asiat ovat paljon vaikeampia kuin yläasteella, mutta se oli kyllä täysin odotettavissakin.

Kaikesta huolimatta olen viihtynyt mainiosti enkä kadu pätkääkään tänne tuloa.

Kirjoittaja on Ruoveden Yhteiskoulun lukion oppilas.

Julkaistu 05.11.2014 17:48