Villit ulkomaaneläjät

Välillä tuntuu, että ne tunkevat ihan päälle asti. Eivät väistä hauraampia kanssakulkijoitaan, vaan levittävät itsensä kuin omistaisivat koko maailman. Komeat ja ylväät vierasmaalaiset herättävät tunteita, varsinkin kaikissa violetin ja punaisen sävyissä räiskyvät lupiinit. Nehän ihan polkevat herkät ja hennot kanta-asukkaat, tuulessa huojuvat päivänkakkarat ja kissankellot.

Kerään lupiineja juhannuksena tienpientareilta suurina kimppuina ovenpielen koristukseksi. Minulla on pihassa jopa pikku kolkka ruohonleikkurin ulottumattomissa, jossa ne kukkivat muiden joukossa. Ei minun puutarhani muutenkaan ole viivasuora, vaan vanhat vattupuskat, syreenit, juhannusruusut, viinimarjat, pihlajat ja koivut levittelevät itseään mielensä mukaan.

Pian olen kuitenkin kuin rikollinen, jos en nyhdä lupiineja nurkistani. Kansalliseen vieraslajiluetteloon lisätään nimittäin ensi vuoden alussa yhdeksän uutta lajia, kuten komealupiini ja kurtturuusu. Sen jälkeen niitä ei saa kasvattaa tai pitää hallussaan. Miten nyt käy minun lupiineja sisältävän juhannusperinteeni? Luetteloon lisätään myös kammottava möhkäle, espanjansiruetana, joka ei ole onneksi vielä möngertänyt minua vastaan.

Haitallisia vieraslajeja on nimetty kotimaan lisäksi myös EU:ssa, jonka pannalistalla on kymmeniä karkulaisia, kuten pesukarhu, piisami, härkäsammakko ja pari jättiputkilajia. Kun katselin Vieraslajit.fi-sivustoa, hämmästyin kotimaiseen luetteloon otettuja lepakkoa, pöllöä ja varista, mutta kyseessä ovatkin ryhmään kuuluvat vieraat lajit, eivät siis alkuperäiset. Toiseen, ei-haitallisten vieraslistaan kuuluu jopa kissa, kun se katsotaan villiintyneeksi.

Haitallisia vieraslajeja torjutaan vimmalla, sillä ne syrjäyttävät alkuperäistä lajistoa. Varsinkin lupiini saa monet lausumaan varmoja mielipiteitä niiden röyhkeästä kasvutavasta. Tulokkaat uhkaavat luonnon monimuotoisuutta esimerkiksi saalistamalla alkuperäisiä lajeja tai risteytymällä niiden kanssa, ja jotkut niistä aiheuttavat tauteja.

Näin kerran valtavan jättiputkikasvuston, joka hätkähdytti outoudellaan – kuin olisi viidakkoon tai sademetsään eksynyt: halkaisijaltaan puolen metrin kukinnot, lehdet vieläkin isommat, paksut varret ulottuivat kolmeen metriin asti. Tosin tähän viidakkoon ei voinut mennä sisään, sillä jättiputki polttaa ihon rakkuloille. Miksi kukaan on niitä tänne halunnut, vai ovatko ne tulleet vahingossa muiden puutarhatuliaisten kyljessä?

Vielä jäin miettimään, mihin onkaan vedetty aikaraja, jonka jälkeen maahan tulleet vieraat saavat ei-toivotun leiman. Kuka täällä lopulta voi väittää olevansa täysin alkuperäinen? Soitto maa- ja metsätalousministeriöön selventää asiaa: vieraslajeiksi on rajattu  kansallista suunnitelmaa tehtäessä muutamin poikkeuksin vuoden 1850 jälkeen maahamme saapuneet. 

Julkaistu 24.07.2018 16:54