Terveyspalvelut susiturkissa

Keiturin Sote on kompastunut. Syyttävä sormi osoittaa Virtain suuntaan – ainakin Aamulehden mukaan. Ikävää, että meidän kaikki hyvin – Suomessamme putkahtaa tämän tästä joku äkkiväärä, joka katsoo, että juuri hänellä on oikeus hyllyttää asia, joka ei juuri häntä miellytä.

Ennen tehtiin valittamatta ja pienin resurssein työtä avun tarpeessa olleitten hyväksi. Vuonna 1918 tuli Ruoveden kunnanlääkäriksi viisi vuotta aikaisemmin opintonsa päättänyt Einar Palmén, joka toimi virassaan yli kolme vuosikymmentä, ja vielä sen jälkeen yksityislääkärinä parikymmentä vuotta.

Palmènin tytär Aili kertoo kirjassaan ”Ystäväni, miehet, naiset” (Otava 1978) isänsä työstä kunnanlääkärinä Ruoveden silloisessa laajassa pitäjässä niin taitavasti, että lukija voi melkein istua samassa reessä lääkärin kanssa hänen taivaltaessaan ajomiehen luotsaamana kylältä toiselle auttamaan hädässä olevia. Hevoskyyti haki tohtorin virkatalon, Nurmelan, edestä. Jos kohde oli outo, sen sijainti oli löytynyt vastaanottohuoneen seinällä olleesta suuresta emäpitäjän kartasta. Ja hevosmies varmasti osasi ohjastaa oikeaan osoitteeseen. Joskus hevonen ravasi Kalelaankin; Akseli Gallen-Kallelan perhe asui tohtorin virkavuosien alkuvaiheessa Ruovedellä erämaalinnassaan.

Einar Palmén jäi kunnanlääkärin virasta eläkkeelle vuonna 1950. Jo kuusi vuotta aikaisemmin hän oli rakennuttanut itselleen oman talon, Ohrapään, joka tervalla käsiteltynä kohosi kahdessa kerroksessa vastapäätä sairaalaa, nykyistä terveyskeskusta. Talossa oli toistakymmentä huonetta. Vastaanottotilat olivat tien puoleisessa päädyssä.
Puoli vuosisataa ruovesiläisiä parantanut, paikannut ja lääkinnyt tohtori ansaitsisi enemmänkin huomiota kuin hän on saanut. Monissa vieläkin nähtävissä olevissa asioissa hän ehti työnsä ohella olla moottorina. Kotiseutumuseo, kirkkovene Eevan vaiheet, maanviljelysneuvos Alexander Aminoffin tuella perustettu keuhkotautiparantola, joka oli Palménin vastuulla… ylipäätään helsinkiläisen tohtorin kaiken kattava ruovesiläisyys!

Vapaa-aikanaan – jos sellaista oli – Einar Palmén viihtyi Koverolla erämaamökissään. Vielä vuodelta 1969 on kuvia, joissa hän kalastaa 30 vuotta aikaisemmin istuttamiaan siikoja.
Einar Palmén teki valtavan uran Ruovedellä lääkärinä, ihmisten auttajana. Ja kaiken ohessa ehti myös kotiseututyöhön.

Mistä me tämän päivän ihmiset saisimme sen susiturkin, jonka avulla saisimme asiat toimimaan?
Vieläkin mietin usein erikoislaatuista lääkäriä ja aikaa, jolloin perheeni sai asua kulttuuria huokuvassa Ohrapäässä ja nauttia sen ilmapiiristä. Vanha tohtori itse asui jo silloin Helsingissä.
Juhani Vahtokari
Lyhennykset: ei lehteen.

Aili Palmén kertoo, että kun hänen isältään kysyttiin eläkepäivien koittaessa jotakin erityistä muistoa, tohtori oli kertonut ankarasta pakkasyöstä, jolloin hän oli rekipelissä käynyt potilaan luona, ja kun ajettiin takaisin kirkonkylään, pihassa odotti toinen hevonen: sairastapaus toisella puolen pitäjää!

Sisäänkäyntejä oli kolme. Keittiössä oli laite, joka näytti, millä ovella ovikelloa soitettiin. Sali oli kaunis puisine, kiinteine kirjahyllyineen ja puisine sälekaihtimineen. Takan reunuksessa oli Kurun pallograniittia.

Ennen tehtiin valittamatta ja pienin resurssein työtä avun tarpeessa olleitten hyväksi.

Julkaistu 15.08.2018 09:31