Raha hoi, äly hei

Avaan sitten television tai internetin, vastaani puikahtelee aina jonkin sortin pikavippi- tai lainatarjouksia. Koska en ole koskaan ottanut, tai ollut sekuntiakaan kiinnostunut ottamaan, muuta kuin aikoinaan opintolainan ja nykyisen asuntolainani, ei voi olla kyse kohdemainonnasta.
Lainamainosten vyöry on siis todennäköisesti yhtä suurta kaikille.
Jopa sähköpostiini näitä mitä hunajaisimmalla äänellä houkuttelevia rahatarjouksia tunkee viikoittain. Niissä kuvaillaan, kuinka upean lomamatkan voisin hankkia ja väitetään jopa, että aviomieskin piristyy, kun saa unelmiensa auton ostetuksi. Ota lainaa, elä täysillä, maksa joskus. Älä lue pienellä präntättyä, siellä kerrotaan, että todellisuudessa maksat lopulta 1 000 euron lainasta 1 757 euroa takaisin.


Ja monet sortuvat.
Tuska hetken ostohurmiosta iskee vasta, kun vararikot ja niiden sivuseurannaiset kaatuvat hetken hysteriaan eksyneiden ihmispolojen niskaan.

Jos perustalousasiat eivät ole hallinnassa yksityishenkilöillä, miten ne voivat olla julkisten varojen käyttäjillä? On niin paljon helpompaa käyttää yhteisön omaisuutta, jonkun muun rahaa. Ja kun summat liikkuvat miljoonissa, silloin vasta helppoa onkin, kun eivät ne määrät mahdu edes tavallisen ihmisen ymmärrykseen.


Jos olisin tamperelainen, huolestuisin. Käynnissä on niin monta isoa projektia, joihin ”riittää” valtavasti rahaa: raitiotie 282,9 miljoonaa euroa ja siihen liittyvät rinnakkaishankkeet 56,6 miljoonaa euroa. Kansiareena 550 miljoonaa euroa.
Samaan aikaan, juuri nyt, ovat lakkautusuhan alla pienet hammashoitolat, kuten Kämmenniemen yhden huoneen hoitola, joka palvelee kuitenkin noin 1 000 ihmistä vuodessa.

Tavallisen ihmisen taskuista ovat monet kädet ottamassa ja rohmuamassa, myös ilman, että itse aktiivisesti hankkiutuu lainavelkoihin.
Kuinka moni peiliin rehellisesti katsellen myöntää todella tarvitsevansa sen, mihin on lupautunut, kun asiaa tai tuotetta joukolla tai yhteisöllisyyteen vedoten painostetaan?
Kun olin lapsi, pankit jakoivat säästöpossuja ja tiedottivat, kuinka fiksua on säästää etukäteen se summa, minkä haluaa laittaa harrastukseen tai muuhun ylimääräiseen. Nyt postilaatikko ja media vain yllyttävät lainan ottoon.


Onneksi lainsäädännöllä on jo puututtu ja ollaan lisää puuttumassa asiaan. Oikeusministeriössä valmistellaan juuri lainmuutosta, jolla halutaan vähentää kuluttajien ylivelkaantumista puuttumalla erityisesti pikaluottojen luottokustannuksiin.
Kilteille suomalaisille ei-sana on kovin vaikea, oli kyseessä yksityinen henkilö tai asioista hallituksessa päättävä jäsen.
Mutta kun sen ei-sanan oppii, siitä alkaa jopa nauttia.

Julkaistu 30.08.2018 08:36