Tapahtui eräänä talvena

Oli ollut pakkasia. Jepen Zastava ei ollut suostunut käynnistymään, olipahan pitänyt naksutusta ja alistuneella äänellä vakuutellut, että:

– Kevväämmällä…

Se ei Jepelle riittänyt!

Olihan hänen päästävä kirkolle hoitamaan asioita. Oli kahvi päässyt lopahtamaan ja muutkin juoksevat aineet.

Niinpä oli hän päättänyt ottaa potkukelkan ja lasketella bussipysäkille. Ihan koko matkaa ei ehkä oudoksestaan jaksaisi. Siispä pomppa päälle ja menoksi!

Jeppe oli hankkinut tuollaiset kenkiin kiinnitettävät liukuesteet, joilla sai hyvin potkittua vauhtia, vuoroin oikealla, vuoroin vasemmalla jalalla. Matka joutui.

Siinä pahassa mäessä oli tulla pysähdys ja lähtö iankaikkisuuteen, sillä yht’ äkkiä, tien reunassa oli yllättäen iso kasa sepeliä. Sitä oli siinä pitemmällekin levitelty. No, pysäkki oli myös melkein siinä.

Kelkka pehkoon ja pysäkille seisomaan käsi vaativasti ojossa. Matkaan varatut kolikot olivat toisen käden lapasen kärjessä, kuten kuuluukin.

Jeppe hoiti asiansa mallikelpoisesti, luulisin ainakin. Sitten hän soitti ja kertoi keksinnöstään liittyen juuri kelkkailijoille vaaralliseen hiekoitusasiaan:

– Sinähän tiedät, että liikkeistä saa ostaa pyöräjärjestelmiä, joilla potkukelkasta voi tehdä kesäkulkuneuvon, onhan niitä näkynyt liikenteessä. No nyt olen kehitellyt ideaa pidemmälle: Entä, jos kiinnitettäisiin sinne pyörien alle sellaiset irrotettavat jalakset, joilla voisi jääkelillä huristella tuosta vain. Hiekkapaikassa tai sulalla tiellä ne voisi irrottaa ja jyristellä pyörien päällä.

– Tarkoitat siis, että potkukelkan jalaksiin kiinnitettäisiin pyörät, joihin voitaisiin kiinnittää jalakset?

– Juuri niin!

– Sinun pitää hakea keksinnöllesi patentti, sanoin ja suljin puhelimen.

Meni jokin aika ja Jeppe soitti taas. Pahalla tuulella. Ne olivat varastaneet hänen kelkkansa! Tästä jo kiihdyin minäkin, ja suolsimme puhelinverkkoon mitä karmeimpia voimasanoja.

Meni taas jokin aika ja puhelin soi. Jeppehän se.

– Kuulehan, ei sitä ollutkaan varastettu, etsin kelkkaa väärältä puolen tietä. Mutta viis siitä. Luuletko, että minun kannattaisi pohtia enemmän tuota jalasjuttua?

– Kyllä pitäisi! Paljon enemmän!

Julkaistu 25.02.2015 06:00