Leipuri, maisteri vai insinööri

Ysiluokkalaiset miettivät juuri nyt, mihin hakevat opiskelemaan ensi vuodeksi. Haku toisen asteen koulutuksiin on alkanut, valinnat on tehtävä 17. maaliskuuta mennessä.
Yhteishaussa suositaan nyt ensimmäistä tutkintoaan suorittavia niin, että lisäpisteitä (6) saa, jos hakee samana vuonna, kuin on saanut päästötodistuksen. Pisteitä (8) tulee myös siitä, että opiskelupaikkaa ei ole.
Kääntäen tämä merkitsee sitä,

että opintoalan vaihtaminen on entistä vaikeampaa.
Uusille pyrkijöille annettu lisäpisteiden määrä on merkittävä.
Valinnan varmistava pistemäärä vaihtelee alan mukaan paljon. Tamkin yksi halutuimmista linjoista oli kätilön koulutus, johon alin pistemäärä viime vuoden yhteishaussa oli 96. Rakennusarkkitehtuurissa alin hyväksytty pistemäärä oli 30.

Opiskelualan ja ammatin valitseminen 15-vuotiaana on haastava tehtävä.
Pitäisi olla itsetuntemusta, halu ja pyrkimys johonkin sekä tietoa työelämästä, ammateista ja mahdollisuuksista.
Joillekin – luulisin että aika harvalle – tulevaisuus siintää edessä selkeänä ja kirkkaana urapolkuna: haluan leipuriksi, sairaanhoitajaksi tai insinööriksi. Kun vaihtoehtoja on vuoden mittaan opon ja vanhempien kanssa pyöritelty tarpeeksi, selkiytyy ehkä ainakin suunta: vaikkapa markkinointi, tekniikka tai hoitoala.
Lukiosta ajateltiin ennen, että se antaa aikaa miettiä. Nyt, kun lähtöpisteitä ensimmäiseen opintoalaan saa niin paljon, ei ole ollenkaan varmaa, että lukiosta voisi enää vaihtaa ammattikouluun, ei ainakaan halutuimmille aloille.

Opintopaikasta päättäminen voi olla vaikeaa siksi, että peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo rajoittaa mahdollisuuksia. Hankalaa se voi olla, vaikka numerot olisivat hyviä, jos erityiskiinnostusta johonkin tiettyyn alaan ei ole.
Kiinnostus nuorella voi olla enemmän kavereiden kanssa hengailussa kuin ammatinvalinnassa. Aikuisuus ja työelämä näyttävät olevan vielä niin kaukana. Protestimielialakin jatkuvasta patistelusta kohoaa: voisin, mutta en halua.
Oman ysiluokkalaisen kohdalla täytyy antaa täydet pisteet koululle ja opon ammattitaidolle.
Itse hämmästyin, kun lähestulkoon ensimmäinen asia, joka koulusta kotiin kantautui, oli yhteisvalinta. Eikös se valinta vasta ole keväällä...Vanhempainilta aiheesta oli jo syyskuussa.
Aikainen aloitus on meillä toiminut. Epämääräiset haaveet ovat useamman kouluvierailun, vertailujen ja ankaran, välillä ahdistavankin pohdinnan avittamana muuttuneet konkreettisiksi hakuvaihtoehdoiksi kaavakkeessa.
Ensimmäinen täytetty ja allekirjoitettu esivalintalomake meni vielä vaihtoon, mutta nyt numerojärjestys alkaa olla selvä.

Lohduksi valintojen vaikeuden kanssa painiskeleville perheille: uusia valinnan paikkoja tulee vielä. Moni meistä aikuisista on joutunut opettelemaan elämänsä varrella useamman ammatin. Niin luultavasti nyt opintopolkuaan aloittavatkin tulevat tekemään.

Julkaistu 04.03.2015 06:00