Nautiskelua remontista

Teemakolumni

Pääsin juuri ja juuri yli siitä vuodesta, minkä päätin pitää lomaa remontoimisesta. Selvisin ilman isoja rahanmenoja tai epäjärjestystä kodissani – no, laitatin yhden rännin talon taakse, mutta se oli siisti parin tunnin homma. Niin, ja kurkottelinhan minä tikapuilla ulkorakennuksen otsalautojakin uusiksi kesäkuumalla, mutta sekin oli melko pieni projekti.
Ja heti, kun vuosi vaihtui tähän nykyiseen, soitin remonttiliikkeeseen.
– Onnistuisikohan

olohuoneen sisäkaton purku ja seinien uudelleen levytys?
Ja jälleen oli kämppäni kaaoksen keskellä: sohva keskellä keittiötä, eteinen täynnä kirjahyllyn osia ja yksi makuuhuone tulvillaan korkeita kirjapinoja ja sekä kaikenlaista koristetavaraa.

Keksin kyllä hauskoja puolia sekamelskasta: Päätin, ettei minun tarvitse välittää pölyistä: koska on poikkeustilanne, saan laiskotella siivoamisesta.
Keksin, että sohvalla on ihana rentoutua töiden jälkeen, kun laitan puuhellaan valkean, jonka lämpö hehkuu suoraan kylkeeni.
Parvella oli hauska yöpyä – eri paikoissa nukkuminen saman katon alla kun tuntuu vähintään retkimeiningiltä!
Tyttärenikin oli innoissaan ja halusi ehdottomasti yöpyä sohvalla – siinä keskellä keittiötä. Päiväsaikaan sohvan selkä toimi energisen nuoren neidin kiipeilytelineenä.
Kissani taisivat olla ainoat, jotka inhosivat poikkeuksellista tilannetta. Erityisesti äänet ja tavaroiden kantamiset saivat eläimet säntäämään häntä suorana pihalle ja vasta paljon myöhemmin kurkistelemaan silmät pyöreinä ikkunan takaa, josko tilanne olisi rauhoittunut ja sisään uskaltaisi tulla.

Remontin syy oli se, että olohuoneen sisäkattoon oli joskus päässyt valumaan vettä liian lyhyestä harjapellistä. Vaikka villat olivatkin kuivuneet uudelleen, oli ne kiva vaihtaa puhtaisiin, koska niitä likasi kosteudesta seuranneen mustumisen lisäksi uskomaton määrä hiirien jätöslätäköitä ja -papanoita. Vanhan talon villakerros oli myös ollut uskomattoman ohut.
– Eihän näin ohutta laiteta nykyään kesäasunnon kattoonkaan, tuumasi rakennusmies ja kyseli, että lisätäänkö eristettä vähän.
Ennestäänkin matalassa huoneessa päädyttiin laittamaan kattoon villakerroksen lisäksi SPU-levyä. Eron huomaa: nautin uudenlaisesta lämmöntunteesta sekä puhtaista ja siisteistä pinnoista. Ihania ovat myös samettimaiset, pehmeät tapettiseinät.
Paitsi että huoneessa on nyt mukava oleskella, sinne voi vuorostaan tuoda väliaikaisesti kasapäin tavaroita, sillä seuraavaksi vaihdamme lastenhuoneen tapetit. Lelukuvioiset tapetit kun eivät enää miellytä varhaisnuorta, jolle täytyy saada seinille jo isomman tytön juttuja.

Julkaistu 18.03.2015 06:09