Rappari

Soitin kaverilleni. – Mitäpä Jeppe Niilonpojanpoika, tervehdin kotoisasti. – Jeppe Poika, korjattiin kännykän toisessa päässä. – Niinku? tiedustelin. – Niinku, olen muuttanut nimeni tai oikeastaan olen ottanut taiteilijanimen. Olen näetkös nykyään esiintyvä taiteilija, tarkemmin sanoen rappari.

Muistin, että Jepen viimeisin rappausyritys pesuhuoneremontissa oli päättynyt palomuurin kaatumiseen. Oli ehkä tiilien väliin pantu säästeliäästi laastia, eikä seinä kestänyt Jepen roppakädellä paiskaamaa raplinkikauhallista. Otin vapauden huomauttaa asiasta. Jeppe nauroi tekonaurua luuriin niin, että olin menettää senkin vähän kuulostani, mitä siitä vielä on jäljellä.

– Minä olen nykyisin muusikko, rap-artisti. Noin täsmällisesti. Ensimmäinen konserttini on viikon kuluttua seuraintalolla. Minulla on jo yksi kappalekin valmiina. Olen ilmoittanut levy-yhtiöille, että tekeillä on järisyttävä taidepaukku. Luulen, että tulevaisuus tuo menestystä ja rikkautta. Voin ehkä avustaa lähimpiä ystäviänikin, kuten sinua, kertoi Jeppe. – Kauniisti ajateltu, sanoin hyvilläni. – Niin, oikea taiteilija ei anna kuuluisuuden nousta hattuun. Luulenpa, että saat vierailla myös huvipurrellani. Lähetän kuljettajani hakemaan. Saat myös viettää vapaa-aikojasi residenssissäni. – Kiitos, sanoin, nyt jo aidosti liikuttuneena. – Mikä olikaan nimeltään tuo ensimmäinen rap-taideluomuksesi? – Alunperin nimi oli Itken joka ilta. Sitten päätin muuttaa nimen kansanomaiseen muotoon Ruukaan paukahtaa poruun joka ehtoo.

En osannut muuta kuin päivitellä tällaista nerokkuutta. Tämä ihailu lopahti sitten kyllä jo Jepen seuraavaan repliikkiin: – Kuule, ei sinulla sattuisi olemaan 300 euroa, tarvitsisin siihen seuraintalon vuokraan... Esko Heikkilä

Julkaistu 22.04.2015 08:54