Mitä me odotellaan?

Juuri nyt on loistava tilaisuus purkaa eri syistä johtuvat katkeruudet ja pahat mielet säästä purnaamiseen. Oli sitten työstressiä tai kotiriitoja, on helppo ottaa sää syntipukiksi, koska alkukesä on virallisestikin todettu 50 vuoteen kylmimmäksi. Vaisu meno näkyy niin terasseilla kuin veneilijöiden vähäisenä määränä. Heillä, jotka villatakeissaan ja paksuissa housuissaan ovat sinnitelleet ulkoravintolaan kylmän juoman ääreen, ei ole kesäfiiliksestä tietoakaan.

Vietin juuri kolme viikkoa kesälomaa. Käytin joka päivä toppatakkia iltaisin puutarhassani tai rannalla käyskennellessä. Vasta viime lauantaina uskalsin hypätä lyhyisiin shortseihin. Järveltä puhaltaneen tuulen kylmyys yllätti silloinkin. Kun illalla haimme tyttäreni kanssa jäätelöt Laivarannasta, päätimme syödä ne lopulta autossa lämpimässä.

Kävimme jäätelöllä toista kertaa. Terassillekin uskaltauduin loman aikana ja nautin hyvästä musiikista. Loppujen lopuksihan on kysymys vaatevalinnoista.

Ihmettelin perjantai-iltana, että kaivammeko me suomalaiset hymyt esiin vasta, kun helteet saapuvat? Odottelemmeko sitä päivää, jolloin elämä maistuu paremmalta? Jos koko kesä jää viileäksi, niin sitten saamme syksyllä itkeä sitä, kun koko kesä meni ihan ohi ja surkea sää pilasi kaiken.

Odottelemmeko me vaan koko elämämme vai onnistuisimmeko kuitenkin löytämään niitä hyviä hetkiä ja mukavia fiiliksiä säästä huolimatta?

Lomani alkoi vastoinkäymisillä, jotka eivät kaikki olleet ihan pieniä. Niistä ja säästä huolimatta – tai ehkä juuri niiden takia – lomani oli kokonaisuudeltaan onnistunut. Ja siitä kiitos kaikille rakkaille ystävilleni! Huomasin jälleen kerran, että tärkeintä maailmassa ovat hyvät ihmissuhteet. Kun sain nauttia hyvien ystävien seurasta, oli ihan sama, vaikka taivaalta olisi satanut räntää koko loman ajan.

Julkaistu 17.06.2015 06:00