Sopii kuin kuusenkerkkä puolukkaan

Vuohenputki ja maitohorsma, nokkonen ja voikukka, pihlaja ja poimulehti, koivu ja kuusi, vadelma ja mustikka, apila ja ketunleipä. Kaksitoista pihapiirin tuiki tavallista villivihannesta, raaka-aineita moniin yllätyksellisiin keitoksiin.

– Kuka teistä ei ole koskaan maistanut vuohenputkea? kysyy maa- ja kotitalousnaisten villivihanneskurssin vetäjä innostuneelta naisjoukolta.

Ainakin viisi kättä nousee ylös, omani myös. Naurattaa: tässä sitä pistellään poskeen rikkaruohoja, joissa tuntuu olevan enemmän ytyä kuin laimeissa viljellyissä salaatinlehdissä.

Valmistamme illan aikana kymmenen hyvää ja kahdeksan terveellistä ruohonleikkurilta säästyneistä kasveista. Maistelemme vihersmoothieta, horsmaista bataattisosekeittoa, nokkos-saganakia, hortapunajuurisalaattia, nokkospestoa, hortapottuja, voikukannuppukapriksia, friteerattuja nokkosia, kuusenkerkkää ja puolukkaa sekä ketunleipäpannacottaa.

Varsinaiseksi hitiksi muodostuu kuusenkerkkä ja puolukka.
– Kuusenkerkkä, siis mikä? kyselee joku myöhemmin innosta pingottaessani.
– Kuusen vuosikasvu, se vaaleampi muutaman sentin pituinen pätkä.
– Varastatko hirven ja peuran herkut?
– Juu, mutta kyllä niitä eläimillekin riittää.

Kokeilen maa- ja kotitalousnaisten kehittelemää reseptiä uudestaan kotona:

2 dl puolukkaa
1,5 dl kuusenkerkkiä
0,5 dl sokeria
Survo puolukat ja leikkaa kerkät parimillisiksi. Sekoita sokerin kanssa. Nauti turkkilaisen jugurtin kanssa tai leivän päällä.

Kerkkien keräämiseen pitää kysyä maanomistajan lupa. En kysy, kun ajattelen veljen lähinnä nauravan, jos anelen häneltä lupaa muutaman kourallisen nappaamiseen metsäpolun viereisestä puusta. Riivin kerkät pikkuämpäriin hyttysten hyökätessä armeijana kimppuuni.

Sekoittelen silputut neulaset jääkaapissa odottavan puolukkasurvoksen joukkoon. Niiden kaveri, turkkilainen jugurtti on minulle uusi tuttavuus. Digestive-keksin päällä yhdistelmä tuntuu yhtä onnistuneelta kuin... hmmm... nokkospesto rieskan päällä tai... kuusenkerkkä ja puolukka.

Kutsun jälkikasvuni villiruuan maistiaisiin. Heidän kasvoillaan on lievää epäuskoa, kun paljastan iltapalan metsäiset ainekset.

Nuorten kommentit jännittävät.
– Hyvää, tuomaroi heistä ensimmäinen.
– Aika hyvää, epäröi toinen.
Saan luvan valmistaa villiä herkkua vielä toistamiseen.

Julkaistu 24.06.2015 17:35