Maailma kutistuu teknologian myötä

Valtioneuvosto tiedotti 29. toukokuuta pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmasta. Se sisältää rankkojen säästöohjelmien lisäksi viisi strategista tavoitetta, jotka pitää saavuttaa, jotta yhteiseen visioon päästään.

Ruoveden kohdalta säästötoimet eivät onneksi pure kovasti, koska emme järjestä ammatillista koulutusta ja vähenevät oppilasmäärät takaavat jo nyt pienet ryhmät niin päiväkodeissa kuin kouluissakin.

Osaamisen ja koulutuksen osalta ohjelmassa mainitaan uusien oppimisympäristöjen luominen ja digitaalisten materiaalien tuominen kouluihin. Toiseksi mainitaan Liikkuva koulu -hankkeen toiminnan vakiinnuttaminen niin, että lapset ja nuoret liikkuisivat kaikkina koulupäivinä tavalla tai toisella tunnin. Tällä tavoitteella on suorat kansantaloudelliset vaikutukset lasten ja nuorten terveyteen. Ei huono!

Puhuttaessa oppimisympäristöistä mielikuviin nousevat useasti uudet hulppeat koulutilat, liikuteltavat seinät ja joustavat tilaratkaisut runsaine teknologiasovelluksineen. Kallista! Usein unohtuu, että oppimisympäristöillä tarkoitetaan myös pedagogisia ratkaisuja, joita seinien sisällä toteutetaan. Pelkät seinät eivät milloinkaan uudista koulua, jos itse toiminta ei muutu.

Koneet eivät voi koskaan korvata opettajaa. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän hän tarvitsee aikuista. Niin kotona kuin koulussa. Mutta opettamisen menetelmiä tulee tarkastella kriittisesti.

Maailma on kutistunut teknologian myötä, ja me kaikki saamme taskuumme reaaliaikaista tietoa maailman tapahtumista. Erityisesti ne, jotka pääsevät tiedon lähteelle eli osaavat käyttää teknologiaa, pystyvät hyödyntämään tietoja muita enemmän.

Tässä piileekin suurin suomalaisen koulutusjärjestelmän uhka; jakaantuuko lasten ja nuorten osaaminen kahteen kerrokseen sen mukaan osaako hän käyttää järkevästi digitaalisia laitteita vai ei? Onko hänellä 21. vuosisadan taitoja vai ei?

Uudet oppimisympäristöt voivat merkitä suunnitelmallista koulun ulkopuolisten tilojen hyödyntämistä, paikallisten yritysten toiminnan ottamista osaksi oppimista, kolmannen sektorin toimijoiden mukaan ottamista monipuolistamaan oppimista. Digitaalisten materiaalien hintojen on syytä laskea, jos ihan oikeasti koulujen halutaan niitä hankkivan.

Lähestyvät sähköiset ylioppilaskirjoitukset haastavat opettajia ottamaan käyttöön sähköisiä alustoja. Tarjolla on todenmukaisia 3D-toimintaympäristöjä, on pelillisiä ympäristöjä, virtuaaliympäristöjä ja niin edelleen. Kustannukset eivät ole enää päätähuimaavia, etenkin jos hankintoja voidaan tehdä keskitetysti niin, että laitteita ja ohjelmistoja voivat käyttää mahdollisimman monet opiskelijat.

Kaikki tämä edellä kuvaamani on hallitusohjelman konkretisointia paikallisella tasolla. Tekemällä saumatonta yhteistyötä voimme toteuttaa sitä myös Ruovedellä.

Julkaistu 01.07.2015 15:35