Pillimiehen pokka pettää

On heinäkuu. Tallustan Vanattarantietä kohti Kukkolanmäkeä ja Hoppos-Matin kauppaa.
Rispaantunut jenkkikassi painaa kuin synti kaikesta sinne viikon varalle sullomastani tarpeellisesta ja tarpeettomasta tavarasta.
Puodin pihassa maleksii jo liuta kakaroita ja pölinä ja pulina kuuluu kauas. Muutaman tunnen, mutta suurin osa on täysin vieraita naamoja.
”Mutkan takaa nousee sauhu, sieltä saapuu Paunun vaunu!”, joku räkättää.
Änkeämme kimpsuinemme harmaaseen nokialaiseen miten kukin, ja ennestäänkin jo melkein täysi peltiloota on kuin sardiinipurkki. Linja-autossa on kuitenkin tunnelmaa ja matka taittuu.

Olin aikaisemmin telttaillut Ruoveden Haapasaaressa ja silloin vannoin kautta kiven ja kannon, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.
60-luvulla leireily ja telttailu oli muotia. Niinpä Martti-isäni osti kirkuvanpunaisen soputeltan ja muuta camping-rompetta Kulmalan Rekon putiikista, kun kerran halvalla sai.
Muovikelmut lepattivat iloisesti Trabantin kattotelineellä, kun kurvailimme hetimmiten uusia vehkeitä kokeilemaan Näsijärven rannalle. Hiostava hellepäivä räjähti ukkoseksi yöllä ja aamulla heräilimme ”vesipatjalta” viluissamme ja täynnä hyttysten puremia. ”Sopuilu” ei tosiaankaan antanut sijaa silloin ja kun kaiken kukkuraksi itämainen Priimus-keitin hajoaa, jäämme ilman aamusumppia.
Onneksi kirkonkylä on lähellä ja kahvibaarikin auki.

No, teltassa olen kuitenkin taas ja sopuilen Haapasalmen Joren ja Vuorisen Masan kanssa lähellä Puntalan nokkaa Lempäälän Pyhäjärvellä.
Jokavuotiselle kunnanleirille mahtui viitisenkymmentä tyttöä ja poikaa. Ulkoilualue on pian kuin sateenkaaren värinen pallomeri erivärisistä kangasvirityksistä.
Valkoinen saunakoppero könöttää rannalla ja hutera huoltorakennelma natisee jalkapallokentän laidassa sekä muutama käymälä odottelee leirintäalueen pohjoispäässä, muita rakennuksia ei paikassa ole. Nykyäänhän se muistuttaa jo pientä lomakylää mökkeineen ja monine palveluineen.
Leiriohjaajia on kolme ja ruokapuolesta vastaa pari tomeraa keittiötätiä. Viikko kuluu nopeasti hälinässä ja hulinassa ja säätkin suosivat. Mieluisaa puuhastelua kasvaville tenaville riitti jokaiselle päivälle. Lentistä, jalitsua, tikanheittoa, ongintaa, kaikenlaisia kilpailuja, uintia ja saunomista. Kaiken hyvän päälle vielä emäntien loihtimat ja tarjoamat maukkaat ja riittävät kotiruuat ulkoilmassa nautittuina. Karkkia ja limsaa sai ostaa keittäjien kanttiinista nimellishintaan.

Kyllä meitä silloin siellä hyvänä pidettiin. Perjantai-ilta taisi olla kuitenkin se odotetuin, sillä silloin vierailivat vanhemmat ja taisivatpa siinä monen aikuisen kuin lapsenkin silmänurkat kostua iloisesta jälleennäkemisestä. Ilta sujuu osaltani loistavasti muuten, mutta leiriläisten ja vanhempien välisessä jalkapallo-ottelussa, jossa pelaan molarina, äitini Sirkka tivaa kuuluvalla äänellä veräjäni suulla erotuomarilta, että miksi kentän toisessa päässä oleva maali on kauempana? Punastun häpeästä, pillimiehenkin pokka pettää ja katselijoilla on hauskaa.
Ikimuistoinen päivä päättyy iltanuotiolle ja ohjelmaan siellä. Se oli kivaa!

Julkaistu 15.07.2015 11:36