Otetaan käyttöön kokeilukulttuuri

Löysin haltuuni uskotun sukutalomme navetan hirren välistä vanhan Saimaa -tupakka-askin. Tupakkaa en ole vielä oppinut polttamaan, mutta muuten tyhjä pahvikotelo kiinnosti, sillä sen  takakanteen oli piirretty lyijykynällä samaisen, noin vuonna 1924 rakennetun navetan karkea pohjapiirustus. 
Navetan rakentaneet isopappani ja pappani todennäköisesti toteuttivat tuon olosuhteisiin nähden suuren rakennusurakan omaan kokemukseensa ja tuohon tupakkiaskin kanteen raapustettuun suunnitelmaan perustuen. Esiintulleista ongelmista ja suunnitelman muutostarpeista selvittiin kokeilemalla eri vaihtoehtoja, ja olettaa sopii, että myös mahdollisista virheistä opittiin työn edetessä. 
Saimaa-askin lisäksi on tuskin mitään muuta dokumentaatiota laadittu saati viranomaislupia hankittu. Semmoinen peli ei enää nykyään vetelisi.
 
Se sai minut ajattelemaan sääntelyn ankeuttamaa yhteiskuntaamme.
 
Väitän, että moni hyvä idea jää toteutumatta sen vuoksi, että elämme kokeilukulttuurin sijaan suunnittelukulttuurissa. Olipa kyse sitten navetan rakentamisesta tai uudesta palvelukonseptista, on poikkeuksetta tehtävä esi- ja varsinainen selvitys,  laadittava hankesuunnitelma ja budjetti, raivattava tie läpi lupaviidakon, ja täytettävä kaupan päälle vielä aimo nivaska muita lomakkeita.
 
Esi-isäni tiesivät itse parhaiten, millaisen navetan he eläimilleen tarvitsivat. He eivät kaivanneet komiteamietintöjä eivätkä direktiivejä opastamaan, miten tehdään viidelle kantturalle parret ja vasikoille karsina.
Samaa ajatusmallia noudattaen: Olkoonpa kysymys sitten terveydenhuollosta, koulusta, kulttuurista, vanhustenhoidosta tai vaikkapa tieverkon ylläpidosta, niin miksi ei kysytä niiltä, joita asia oikeasti koskee? 
Asianosailla on varmasti ideoita, joita voi ainakin hetken aikaa käytännössä kokeilla, joko onnistuneesti tai sitten ei. Epäonnistuminenkin sallitaan, pääasia on, että uusia ideoita testataan edes hetken.
 
Kokeilukulttuuri tarkoittaa, että meidän on muutettava ajattelutapaamme. Tämä koskee ensinnäkin päättäjiä, joiden on luotava edellytykset sille, että yksilöt ja yhteisöt voivat alkaa kokeilla uusia toimintamalleja.
Parhaimmillaan voidaan kansalaislähtöisillä toimintatavoilla, pienellä budjetilla ja kevyellä organisaatiolla luoda uusia innovatiivisia ratkaisuja, parantaa palveluita, edistää omatoimisuutta ja yrittäjyyttä sekä vahvistaa alueellista ja paikallista päätöksentekoa ja yhteistyötä. 
Mitään laillista estettä tämänkaltaiselle toiminnalle ei ole, sillä sekä  edellinen lause että kolumnin otsikko on otettu suoraan hallitusohjelmasta.
 
 
Julkaistu 22.07.2015 10:30