Taikapaketti

Kännykkä piippaa tekstiviestiä: ”Postissa on paketti Teille, hyllynumero sejase...”
Mitä kummaa, mistä? Mitään en ole tilannut, olenko unohtanut? Parkkisakot tulee tuulilasiin ja karhut kirjeinä. Hyvää vaiko pahaa?

Paketti on Marjalta, riemuluokkamme ilopilleriltä, juuri tavattiin kekkereillä. Mystinen pikkupaketti, ei kova, ei pehmeä. Eikä loisku. En ymmärrä, ei mene jakeluun. Äkkiä kotiin ja auki. Fileepuukolla teipit veks, jännempää kuin kersana kuusen juurella.


Oho, mitäs...punaista ja harmaata...lankajuttua, niinkuin jotain villaa tai semmoista...isot ja pehmeät... Nauru räjähtää: ei oo totta, voi helkkari sitä Marjaa...mulle, tämmöiset, mulle naurajalle!
Siinä seison keittiössäni virallisia Ruovesi-sukkia roikottaen, puhdas villa tuoksuu. Nauran vain – syvältä ja riemulla Marjan välkkyyttä ja hyvää tahtoa. Ja nauran itselleni – että tämmöiset, että mulle! Ei oo totta – Terttu Lepän ja Airi Parosen suunnittelema taideteos, Marjan hieno toteutus.

Muistan miten Ruovesi-lehden toimitus taannoin julisti villasukkakilpailun ja vitsailin ideasta Marjalle: ”Siinäpä oikein kulttuuriteko, hohhoijaa, naistoimituksen tempaus, oikein akat asialla, kun pitäisi kunnon lehteä tehdä. Mitähän seuraavaksi? Lykätään pipoja vissiin vuoden päästä, niillähän kunta kohenee...!”
Katselen sukkia: onpa hienot! Taidokkaat kuviot, sointuvat värit ja huolellista työtä. Ja juuri minulle lämpimästi lähetetty, naurunvirne silmissä. Besservisser sai juuri opetuksen, Lieran noitako minua taputti?

Villasukkatilanteeni? Kuluuhan niitä, vaikka kaupungissa patiineissa pistelenkin. Hävikkiäkin on ollut: Yhdet kissahti paitojen kanssa pestessä lastenkokoon, toiset viskasi temperamenttinen heila takkaan – haisivat muka. Yksistä paloivat pohjat kokonaan Färsaarilla venepaloa sammuttaessa. Olisi niihin vissiin pohjalliset voinut kehitellä, mutta viskasinkin valaille kiertoon keskellä Pohjois-Atlanttia, kun oli aika suurpiirteinen olo.

Mutta nämä uudet – taideteokset – missä malttaisin käyttää? Marja kyllä vinkkasi vaikka kaksoisviiriksi kaapin päälle, jos en muuta keksi. Ei kaksoisviiriksi kaapin päälle, vaan arvoiseensa käyttöön, keksin heti: jalkaan jouluaattona, saunan ja aterian jälkeen lastenlasteni kanssa tarinoidessa. Vaari kertoo vaikkapa oppimisesta – omastaan: ei muiden ideoille heti pidä nauraa!
Ja viimeistään pikkujouluna – tai itse asiassa jo nyt – ajattelen kiitoksella ja lämmöllä Marjaa ja Airia ja kaikkia lämpöisen mielen taikapaketteja tekeviä – ja toimituksen naisia. 

Julkaistu 05.08.2015 08:55