Tervehtiminen on taitolaji

Arkielämässä ja puhekielessä suuntaus on ollut jo pitkään kohti kaikkea muuta kuin hienotunteista kohteliaisuutta, mutta käytöstapakonsultit ja etiketin vaalijat korostavat edelleen ensivaikutelman merkitystä. Perinteisesti erityisen innokkaita ensivaikutelman opiskelijoita ovat olleet myynnin parissa työskentelevät, joten ei ole ihme, että liike-elämästä tutut termit, kuten itsensä brändääminen tai ajatus oman persoonallisuuden sekä ideoiden myymisestä toisille, ovat vakiintuneet osaksi arkista kielenkäyttöä. Kyky esittäytyä luontevasti on kuitenkin olennainen taito myös niille, jotka pyrkivät toisten ihmisten puheille ilman kaupallisia tarkoitusperiä. Ainakin jossain määrin taito esitellä itsensä luontevasti näyttäisi olevan katoava luonnonvara.

Esittäytymistaidoille on käymässä samoin kuin niin monelle muullekin asialle yhteiskunnassa: osa esittelee huolella harkittua henkilökohtaista brändiänsä sujuvasti suu virneessä ja pyytämättä, oltiinpa sitten sosiaalisessa mediassa tai yhtiön kokoushuoneessa, osa taas saa kysyttäessä hädin tuskin mutistua nimensä huulipielestä. Peruskohteliaisuus kuuluu kuitenkin kaikille. Siihen on jokaisella oikeus myös vastaanottavana osapuolena.

Itsensä esitteleminen ei ole helppoa, sillä oman persoonan esille tuominen voi olla vaikeaa jo lähtökohtaisesti. Vaikeuskerrointa lisäävät alati vaihtelevat ja tulkinnanvaraiset tilanteet. Ensimmäiseksi on valittava, kuinka virallisesti toista lähestyy. Pitäisikö tervehtiä vai moikata, sinutella, käyttää neutraaleja kiertoilmaisuja vai peräti valmistautua teitittelemään? Kaikista vaihtoehdoista voi joku loukkaantua. Erityisesti teitittelyn maine on nykyisin kyseenalainen, vaikka sinänsä hienon tavan alkuperäinen tarkoitus lienee ollut nimenomaan helpottaa kanssakäymistä tuntemattomien kanssa, jopa osoittaa kunnioitusta. Liian tuttavallinen ja teennäiseltä kalskahtava esittäytyminen on sekin epämiellyttävä kokemus. Toisaalta taas vetäytyminen kohtaamistilanteesta virallisuuden suojiin aiheuttaa varsin usein vaivaannuttavan hiljaisen hetken.

Silti vastaan tulee jatkuvasti tilanteita, joissa pitää pystyä esittäytymään. Onneksi asiaa ei aina tarvitse edes miettiä, mutta toisinaan ei auta kuin luottaa siihen, että loppujen lopuksi tärkeintä on saada suunsa auki. Joten, ettei tuo tärkein unohtuisi, lienee lopuksi paikallaan tervehtiä kaikkia Ruovesi-lehden lukijoita. Olen  lehden uusi toimittaja, joka tulevan vuoden ajan yrittää muistaa tervehtiä tavattaessa ja teititellä tarvittaessa.

Julkaistu 28.10.2015 18:03