Joulun hössötyksiä

On kummallista, kuinka aika silaa muistojamme, hioen niistä pois pahimmat särmät jättäen jäljelle vain sen ehjän ja kauniin kiiltokuoren eletystä elämästä. Meidän sakki oli köyhää, mutta annappa olla, kerran vuodessa sai yölläkin syödä ihan luvalla ja se oli rikkautta se.

Radiosta on useinkin näin vuoden lopulla kuultu "Taata" Sillanpään mainioita joulupakinoita.  Mestarin soinnikkaasti lukema lause: "Ja sitten tuli se joulu" on jäänyt syvälle sieluni sopukoihin. Kynäniekan sanoma toi rauhan ja hyvänolon tunteen ja katkaisi hetkeksi yhdentoista kuukauden kituuttamisen.

Isäpappa nuukana miehenä valkkasi jo vihtametsässä ollessaan norjan joulukuusen kototantereeltaan Ruovedeltä. Samalla reissulla hoitui myös kätevästi kinkun tilaus velimieheltä. Muutaman aaton vietimme toki Pohjankylänkin tunnelmallisissa maisemissa aikojen saatossa. Olihan se mukavaa vaihtelua, mutta joulurauha sieltä puuttui, koska porukkaa oli kuin pipaa. Äitemuorikin aloitteli jouluvalmistelunsa hyvissä ajoin kirjoittamalla kauniilla käsialallaan tervehdyksiä postikortteihin. Meitä "samanmäkisii" asusteli Vanattaran kulmilla kolme perhekuntaa.

Kerran kuulemma oli joku Nieminen palauttanut saamansa joulukortin postikonttoriin toteamalla osoitteen olevan väärän, koska emme ole herrasväkeä. Kukahan liennyt? Me kakarat tuhersimme ruskealle voimapaperille lahjatoiveitamme. Listoista tuli pitkiä ja paperia kului. Ukko pyysikin jättämään ne saunan porstuaan, mistä tonttu ne varmasti löytäisi. Aavistelin kyllä ihan muuta. Sitä samaa rumaa ja paksua puutuotosta löytyi lahjojenkin ympäriltä tosin värillisillä naruilla koristettuina. Vanhemmat yrittelivät piilottaa paketteja milloin minnekin, mutta etsivät löysivät. Oli jännittävää hypistellä ja arvuutella pahvitötsien sisältöä jossakin perävintin loukossa pakkasen paukkuessa seinien takana.

Kellarissakin tuli käytyä tavallista useammin, sillä siellä tekeytyivät suussa sulavat laatikot sun muut tykötarpeet. Erikoisesti kiinnosti iso piparkakkutaikina, mikä näytti jo parin päivän päästä reikäjuustolta. Minä liityin jo nuorena kylän punanuttujen paraatiin. Vaikka mieluinen työmaani käsittikin vain ne kolme sukulaistaloa, oli karkkipalkka ruhtinaallinen muutaman minuutin esityksestä. Saunapuhtoisina, vatsat pullollaan maittavista herkuista odottelimme jo mekin rauhan tuojan askelia ja koputuksia verannan ovelta. Synnyinseutuni havupuu loisteli peräkammarin nurkassa, ikäloppu putkitoosa soitteli hartaita säveliä, oli arkihuoleton olo. Ja sitten tuli se joulu.

Julkaistu 23.12.2015 09:59