Iso jäi taas saamatta

Hetken vapa taipuu kaarelle, siima soi kireänä ja veden alla on liikettä. Kesken kamppailun siima kuitenkin äkkiä löystyy, vapa ponnahtaa väpättäen pystyyn ja tulee hiljaista.

Sitten iskee harmi: Se iso jäi jälleen kerran saamatta. Ja epäilys: Oliko se sittenkään niin iso?

Hieman samanlaisia tuntemuksia herättää myös uusi kalastuslupakäytäntö. Nyt kun uusi laki vuosien väsytyksen jälkeen astuu voimaan, tuntuu kuin isompi saalis olisi päässyt karkuun.

Tuntemattomaksi jäävästä syystä kalastajien on jatkossa rekisteröidyttävä maksaessaan kalaluvan, joka on tällä kertaa ristitty byrokratian nimihirviöiden kielellä kalastonhoitomaksuksi.

Miksi näin on, siihen ei osannut vastata edes Metsähallituksen hankevastaava. Virkamiehen mukaan poliittiset päättäjät halusivat rekisteröitymisen. Kyseessä ovat siis ne samat lainlaatijat, jotka niin kovasti hehkuttavat sääntelynpurkutalkoitaan.

Metsästykseen verrattuna kalastajan paperityö on edelleen tietysti pientä, jos joutuu puhelimessa kertomaan nimensä, osoitteensa ja syntymäaikansa.  Mikäli valtiolle haluttaisiin lisää lupatuloja, kalastusluvan hankkimisen pitäisi kuitenkin olla yhtä helppoa kuin valmiin lottokupongin ostamisen.

Kun kerran saatiin aikaan maan kattava lupa, samojen lupaläpysköiden myyminen joka kaupassa ja kioskissa, vaikka ihan siinä Veikkauksen telineen vieressä, olisi voinut olla varsin toimiva tapa saada maksajia.

Kuinkahan moni päivän tai parin mökkivieraaksi saapuva kalastushaluinen rekisteröityy netissä tai puhelimella joka kerta viikko- tai päiväluvan ostaessaan? Vaihtoehtoisesti olisi ollut varsin kohtuullista vapauttaa edes lyhytaikaiset luvat rekisteröitymispakosta.

Entiseen kalastuksenhoitomaksurekisteriin kuuluneille uusi systeemi ei tuo suurta muutosta, ellei uudelleenrekisteröitymisen vaivaa lasketa. Jonkinlainen outo taka-askel on kuitenkin, ettei maksua vastaan enää saa säänkestäväksi laminoitua kalakorttia. Palataan takaisin taskussa lukukelvottomiksi jauhautuneiden maksukuittien aikaan. Mutta jostainhan pitää säästää.

Paljonkohan valtio muuten käytti rahaa uuteen rekisteröintijärjestelmään koulutuksineen ja henkilötyövuosineen? Kenties laminointikoneen hinnan verran?

Koko maan kalastuslupana näyttävästi mainostetun uudistuksen hyöty keskiverto-onkijalle on myös hieman kyseenalainen, ellei kesämökki tai muu vakituinen vierailupaikka satu sijaitsemaan toisen läänin puolella.

Voisi veikata, että mikäli kalareissut kotivesien ohella jonnekin muualle suuntautuvat, niin useimmat lähtevät korttikoskille, virkistyskalastusalueille tai Pohjois-Suomen erämaihin, joihin pelkällä uudella kalastonhoitomaksulla ei ole asiaa.

Julkaistu 12.01.2016 09:43