Säistä puhuminen on sopeutumista

Alati vaihtuvien sääilmiöiden ihmettely alkaa olla jo niin arkipäiväistä, ettei sillä oikeastaan ole enää uutisarvoa. Ilmaston muuttuminen on kuitenkin antanut säistä puhumiselle uutta sisältöä kohteliaan keskustelunavauksen ohella.

 

Kysymys on kai siitä, auttaako lumettomien talvien, hetkessä ohikiitävien hirmupakkasten, sankkojen lumisateiden ja vuorotellen nollan vaiheilla pyörivän lämpötilan yhteinen ihmetteleminen meitä jollain tavoin helpommin sopeutumaan tähän päivään.

Sopeutumiselle on tarvetta, sillä muutosten kokoluokka on musertava. Talvikausi on lyhentynyt viikoilla molemmista päistä, eikä meillä ole mitään tunnettua keinoa vaikuttaa esimerkiksi siihen, onko ja tuleeko ylipäätään hiihtokelejä tai kestävätkö jäät helmikuuta pidemmälle. Ja vaikka ei itse sattuisi välittämään tuon taivaallista hiihtämisestä tai talvikalastuksesta, niin tuskin voi sentään välttyä tunteelta, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi, kun ruoho vihertää kadunvarressa keskellä helmikuuta. Talvi on kuulunut olennaisesti pohjoiseen kulttuuriin tuhansien vuosien ajan. Olisi ihme, ellei olosuhteiden muuttuminen vaikuttaisi meihin. Eri asia on sitten, uskallammeko myöntää sitä. Jotenkin asian kanssa on kuitenkin elettävä.

Hätkähdyttävintä on ajatella, että nykymeno jatkuu pitkälle nuorimman sukupolven elämän ehtoopuolelle saakka, vaikka hiilidioksidihanat käännettäisiin tänään kiinni. Toki jatkossakin tulee talvia, mutta niitä kunnollisia yhä harvemmin. Ja joka syksy tulevan talven tilanne on arvoitus. Epävarmuus luo painetta valmistautua pahimpaan: lumisateisiin, jotka katkovat sähköt, talvimyrskyihin, jotka kaatavat puita ja äkillisiin lämpimiin ilmavirtauksiin, jotka sulattavat tiet jääkaljamalle. Siltikään kaikkeen ei kukaan jaksa koko ajan varautua, ei ole rahaakaan. Jos ei muuta, niin luottamus talvea kohtaan on mennyt. Ja se on niin sanotusti oma moka.

On halpaa itsensä huijaamista todeta edes vitsinä, että näin se ilmasto sitten lämpenee, kun elohopea viikoksi putoaa lähelle kolmeakymmentä. Niin kuin kaikessa, kokonaisuus ratkaisee. Vuodet ovat olleet toinen toisensa jälkeen mittaushistorian lämpimimpien joukossa.

Luontoa seuraamalla totuuden näkee ilman mittareita. Ilmassa ovat jo käväisseet kevään merkit linnunlauluineen, vaikka vielä saatiinkin pakkasia ja lumisateita. Olosuhteisiin on vain sopeuduttava. Jos ei muuta, niin lyhentämällä pilkkikautta ja vaihtamalla pitkät kalsarit pois ennen pääsiäistä vapun sijaan. Voi myös yrittää puhua asiasta toisten kanssa, vaikka sellaiseen pohjoinen kulttuurimme suhtautuukin lähtökohtaisesti varauksella. Säästä on koko ajan kuitenkin helpompi aloittaa keskustelu.

Julkaistu 17.02.2016 09:01