Nimellä asiaa

uli luettua joskus aikoinaan netissä olevaa Ruovesi-aiheista keskustelupalstaa. Kauniina ajatuksenani oli, että jos siellä joku kysyy jotain, johon osaan vastata, niin voin olla avuksi. En lue enää.Olihan siellä asiallisiakin ajatuksia joukossa, mutta alkoi jo käydä työstä niiden etsiminen.

Keskustelulle on pääosin käynyt niin, kuin lähes kaikille muillekin nimettömiä kirjoituksia vastaanottaville nettisivustoille: sananvapaudesta muistetaan vain, että kaikilla on oikeus esittää mielipiteensä julkisuudessa kenenkään sitä ennakolta estämättä.

Sitä saa tietysti kuka tahansa olla mitä mieltä tahansa ja mistä tahansa, mutta se taas on mielipiteenvapautta, ei sanan. Laissa on nimittäin tiettyjä rajoituksia sananvapaudelle silloin, kun sen käyttö loukkaa oikeusjärjestelmämme suojelemaa etua, kuten henkilön terveyttä, henkeä, kotirauhaa, seksuaalista koskemattomuutta, yksityisyyttä, henkilökohtaista vapautta, kunniaa tai omaisuutta.

Kannattaisi näiden nimettömien kirjoittajien lukea sananvapauden määritelmää hiukan alkulauseita pitemmälle – aika rajapinnassa siellä keskustelussa nimittäin monesti pyörittiin, vaikka palstan moderaattori varmaankin tehtävänsä mukaan poisti sieltä pahimmat törkeydet.

Osa näistä kirjoituksista oli myös ihan selkeästi kirjoitettu provokaatiotarkoituksessa. Niillä haettiin tahallisesti paheksuntaa, ärsytettiin ja yritettiin saada lukija loukkaantumaan tai suuttumaan. Ja usein onnistuttiinkin, sillä moniin trolliteksteihin vastattiin entistä kärkevimmillä kommenteilla, joissa haukuttiin perusteellisesti aiemman kirjoittajan lisäksi hallitus, lehdistö, virkamiehet, naapurit tai joku muu asiaan edes löyhästi liittyvä – osa myös nimiltä mainiten. Provoaja sai vastaajien reaktioista tietysti haluamaansa mielihyvää ja hihitteli itsekseen lopun iltaa, mutta ulkopuolisen lukijan teki lähinnä mieli mennä suihkuun…

Olen päättänyt, että luen netistä ainoastaan sellaisia keskustelusivuja, joissa kirjoitetaan omalla nimellä. Kyllähän niihinkin näitä trollaajia välillä eksyy kommentoimaan, mutta sen verran niukasti, että ne on helppo ohittaa, samoin kuin joka paikassa vastaan tulevat minäminä-kirjoittajat. Siis ne, jotka eivät ole kiinnostuneet keskustelun aiheesta, vaan lähinnä siitä, että voivat ylipäätään kirjoittaa itsestään jotain nettiin. Jotka vaikkapa kysymykseen: "Missä on Ruovedellä mukava lounaspaikka?" kirjoittavat vastaukseksi: "Minä söin kanasalaatin ja ite tein!"

Nimellä kirjoittajat ovat kuitenkin kautta linjan asiallisempia ja useimmiten ihan oikeasti avuksi. Esimerkkinä vaikkapa hyödyllinen Ruoveden Puskaradio Facebookissa: tänäänkin luin sieltä kahdeksan tapahtumailmoitusta, kaksi kiitosta palveluista ja yhden kysymyksen kunnan puhelinnumeroista. Asiaa!

Julkaistu 14.03.2016 08:15