Somesta ei ole todeksi

Jotkut termit onnistuvat lyömään itsensä läpi, vaikka ne vääristävät kuvaa siitä, mitä niiden     olisi tarkoitus kuvata. Hyvä esimerkki on "sosiaalinen media" eli lyhyemmin some. Nimestään huolimatta sosiaalinen media on korkeintaan sekä sosiaalista kanssakäymistä että tiedonvälitystä jäljittelevää sähköistä viestintää.

Somesta kun puuttuvat aitoon sosiaalisen vuorovaikutukseen liittyvät suora kontakti toiseen ihmiseen ja sitä myöten vuorovaikutusta rajaavat käyttäytymistavat normeineen. Mediasta sen erottaa alan pelisääntöjen puuttuminen.

Kärjistäen voisi sanoa, että some on ennemminkin epäsosiaalista. Paitsi että somettaminen usein tapahtuu yksin koneella tai puhelimella, niska kyyryssä maailmalta sulkeutuen, rajojen ja normien puuttuminen tekee siitä aitoon vuorovaikutukseen verrattuna pikemminkin epäsosiaalisuuteen houkuttelevan tavan olla yhteydessä toisiin ihmisiin.

Somessa on huomattavan helppo valehdella, pettää, toimia impulsiivisesti ja piittaamattomasti sekä käyttäytyä aggressiivisesti. Edellä mainitut käyttäytymistavat liitetään yleisesti epäsosiaalisuuteen.

Huvittavaa kyllä, somen aikakaudella ainakin lievästi epäsosiaalisina henkilöinä on alettu pitää niitä, joita ei tavoita Facebookin, Twitterin tai muiden sovellusten kautta.

Asian voisi nähdä myös päinvastoin: Aidosta vuorovaikutuksesta ja todellisuudesta nauttiva ihminen ei tarvitse somea mihinkään. Miksi vaihtaa keinotekoiseen, jos aitoa elämää on tarjolla riittämiin? Sen sijaan epäsosiaaliselle some tarjoaa areenan, jossa voi todellisuutta helpommin toteuttaa taipumustaan.

Somen nimittäminen sosiaaliseksi korostaa harhaa, jossa somea on alettu pitää totena. Somettajilta esimerkiksi odotetaan, että käyttäytymissäännöt siirtyvät ihmisten mukana keinotodellisuuteen. Jopa lakeja muokataan koko ajan tähän suuntaan.

Miksi? Kysehän on täysin eri asioista.

Somea olisi terveellisempää verrata peliin tai leikkiin. Vihapuheetkin asettuisivat paikoilleen ja saisivat oikean painoarvon, kun ne luokiteltaisiin samaan kategoriaan kuin esimerkiksi turhanpäiväinen tuomarin nuijittelu kiekkopelissä.

On uskomatonta, että ajanvietteeksi rakennettu keinotodellisuus on saanut niin hallitsevan aseman, että sen valvonta työllistää jo viranomaisia. Leikkitodellisuuden olemassaoloa vain vahvistetaan käyttämällä siihen yhteiskunnan resursseja, joille olisi kyllä käyttöä oikeassakin maailmassa.

Johonkin perustarpeeseen some suosionsa perusteella osittain vastaa. Luultavasti kyse on tarpeesta vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.

Todellisuudeksi tai sen osaksi somesta ei kuitenkaan ole. Harhaanjohtavasta nimestään huolimatta sosiaalinen media on ja pysyy keinotekoisena korvikkeena sille, mikä tässä maailmassa on loppujen lopuksi arvokasta.

Julkaistu 15.03.2016 13:59