Satumaassa

Ei ole helppoa mainosnikkareilla. Joka aamu on hihkaistava huikein huippu. Siinä käy sanakirja pieneksi uusia kehuja keksiessä.

Ennen isänmaata rakennettaessa tili tuli, kun saha soi. Nyt pesänselvityksessä soi lähinnä turpa. Lomamatkamainoksessa hyvinmuodostunut nuoripari palvoo toisiaan rannalla viestinä "rahat meille – onni teille" – tai ainakin illuusio.

Seniorireissun herralla on siistiä harmaata ja suora ryhti, rahaa riittää ja naamalla charmi. Rouvalla nuoruusrasvoja menee reippaasti, mutta tuubin saa samaan hintaan kuin barrelin raakaöljyä Meksikonlahdella. Luottaakin voi: Kanarialla paistaa aina ja kirkon ykköskohteessa "puhdast kultaa on tie, jota astelevat..."  Eikä ainoatakaan reklamaatiota.

Kuka enää autoja myisi? Ehei – ajonautintoja tarjotaan ja räjähtävää kiihtyvyyttä, ekstaasia ja vekottimia. Etusi "monta tonnia": sävysävyyn lattiamatot, pyöreät pölykapselit ja päähän lippalakki logolla. Ja sadetunnistin, jos et vettä muuten näe.

Kärryn uusi malli puolestaan "selätti talven". Oho, kova. Ei uskoisi ellei ihan lehdestä lukisi. Oliko jo iltauutisissa? Ennen tämmöisiä kutsuttiin ihmeteoiksi ja niistä veisattiin hartaita virsiä.

"Entistä kokonaisvaltaisempi näöntarkastus" pysäytti. Eipä muuten, mutta kokonaisvaltaistahan tarjottiin jo kauan sitten. Eikö se sitten vielä ollutkaan kokonaisvaltainen?

Aamun lehti tarjoaa "älykästä kuulolaitetta". Hei, hei stop! Jos se korvanappi onkin älykkäämpi kuin minä itse, alkaa viedä kuin litran mittaa? Oman elämäni loppu?

Lenkkitossuilla on tyypit ja koodit kuin avaruussukkulan korjaamokäsikirjasta ja "tekninen" hikipaita lie ihan "wau"? Mutta mikä wau sitten on? Mine ei ymmärtä.

Ja pirssi kulkee nyt "kirkkaimmin silmin". Hyvä, pesikö ne samalla paskaset lamput?

Lännen kieli svengaa. Hyvä ruoka ei ole hyvää ruokaa. Semmoista ei ole. Onneksi on "fine dining", hieno syöminen. Päreajalla vaihdettiin auton syylärinmaski, nyt räkänokatkin tietävät sen "face liftiksi", kasvojen kohotukseksi. Niinkuin mummolla.

Kieli jää jalkoihin, sanat eivät riitä kertomaan, kun on niin haasteellista. Kuvia ei oteta vaan tehdään, kliffaa hei! Meillä on laatusana, joka taipuu: hyvä, parempi, paras. Superlatiivi, tiesi opettaja. Mutta mitäpä niistä, kun kaikki on vain parasta. Jatkoksi siis hyperlatiivi! Hetki sillä pärjätään, mutta inflaatiohan senkin kuppaa.

Torikahvilan isäntä tarjosi "universumin parhaita munkkeja". Ei mennyt johtajan kampanja putkeen ja tähtimunkit jäivät vitriiniin.

Reilu oli sentään aikanaan kutsu: "Syö matkahuollon baarissa – kiireessä maistuu huonompikin ruoka." Sinne tekee mieli, ei tähtisumu hämärrä!

Julkaistu 29.03.2016 17:30