Miten kaverisuhteiden käy?

Muutin Ruovedelle viime syksynä toiselta paikkakunnalta lukion ja ratsastusmahdollisuuden perässä.

Maisemanvaihdos ei juurikaan minua jännittänyt. Äitiäni varmaan huolestutti enemmän minun kotoa pois muuttaminen. Omassa päässä suurin kysymys oli: miten kaverisuhteiden käy?

Toiselle paikkakunnalle muuttaminen ei ollut minulle uusi asia, mutta tällä kertaa perhe ei tullut mukana. En kuitenkaan lähtenyt aivan yksin, sillä samasta kaupungista haki myös kaksi ystävääni samaan lukioon. Heidän kanssaan oli helppo tutustua Ruoveteen ja paikkakuntalaisiin, jotka ottivat meidät hyvin vastaan. Jo ensimmäisenä iltana paikalliset tulivat tutustumaan meihin.

Syksyllä meitä lukion ykkösluokkalaisia muutti iso joukko eri paikkakunnilta ympäri Suomea, myös jopa ulkomailta Espanjasta. Minusta on hauskaa tutustua uusiin ihmisiin, koska on kiva kuulla eri paikoista tulleiden elämästä ja samalla myös kuulla eri murteita. Tutustumisen teki helpommaksi myös se, että me kaikki olimme niin sanotusti samalla viivalla. Lukion aloittaminen, tallin ja kaveripiirin vaihtuminen sekä itsenäistymisen ongelmat yhdistivät meitä kaikkia.

Meille nuorille kaverit ovat erityisen tärkeitä. Tässä iässä ei olla enää niin riippuvaisia vanhemmista ja kokeillaan itsenäistymisen rajoja. Kavereiden kanssa vietetään aikaa enemmän ja enemmän, kun ikää tulee lisää. Kavereiden seurassa pidetään hauskaa ja haetaan omaa paikkaa maailmassa. Samassa elämänvaiheessa olevien kavereiden kanssa pystyy jakamaan omia kokemuksia ja saa vertaistukea.

Mutta elämäntilanteet vaihtuvat, myöskin kaverit, minun ainakin. Eri elämäntilanteissa toisten kanssa ollaan enemmän tekemisissä kuin toisten, eikä kaveripiirien vaihtumisen syy aina tarvitse olla riita. Muutosten yhteydessä huomaa, ketkä todella pysyvät ystävinä ja ketkä jäävät vain tuttaviksi. Tämän olen oppinut kuluneen syksyn ja talven aikana. Välimatkan ansiosta arvostan nyt enemmän kotipaikkakuntalaisia ystäviäni sekä perhettäni.

Täältä Ruovedeltä olen saanut ihan mukavasti kavereita ja muutaman hyvän ystävän, joiden kanssa voin jakaa huoleni, pitää hauskaa ja ratkoa lukion tehtäviä. Ruoveden ihmisistä olen huomannut, kuinka yhtenäistä porukka on. Eivät pelkästään paikalliset oppilaat, vaan myös koulun opettajat. Minusta he ovat tuttavallisia ja oppitunneilla mukana on huumoria, ainakin suuremmalla osalla. Silmääni on myös pistänyt, kuinka ystävällisiä bussikuskit täälläpäin ovat. He muistavat kunkin lapsen pysäkit ja ottavat myöhästyneet kyytiin. Kotikaupungissani kuskit ovat toista luokkaa.

Näin pienellä paikkakunnalla kaikki ihmiset taitavat tuntea toisensa ja näyttävät pitävän huolta toisistaan. Se on ihailtavaa, olisi hienoa jos isommissakin kaupungeissa oltaisiin toisille ystävällisempiä. Vuoden valoisimman jakson alkaessa toivon kaikille aurinkoista kevättä!

Julkaistu 06.04.2016 06:00