Pelätään, surraan - vai eletäänkö?

Dalai Lamalla on mainio oivallus ihmisen elämän menosta. Se on niin ajaton, että sopii hyvin tähänkin päivään:   
   ”Ihminen uhraa terveytensä, että saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä. Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä; seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä, eikä tulevaisuudessa. Hän elää kuin ei koskaan kuolisi ja sitten hän kuolee, eikä ole koskaan edes elänyt.”

Olen yrittänyt ottaa oppia tuosta, elää kiinni hetkissä, jokaisessa minuutissa, oli se työntekoa tai juhlaa, yksin tai ystävän kanssa, kotona tai maailmalla. Erityisesti viime aikoina olen saanut kokeakin ihan huimia pieniä upeita ja uusia asioita – ja saanut tarttua hetkiin ja nauttia niistä.
Senkin olen joskus opetellut, että uskallan lähteä mukaan silloin, kun eteen kävelee uusi tilaisuus. Yleensä kun käy niin, että kyyti on jo mennyt, jos jää liikaa miettimään: onnistunko, uskallanko?

Toisinaan olen yrityksistäni huolimatta turhan murehtija. Siihen löysin kerran hauskan reseptin, jonka luen silloin tällöin. Sen luettuani tuntuvat taas pikkuiset murheeni vielä pienemmiltä. Poimin tekstin Aamulehden yleisönosastolta. Mielipiteessään ylöjärveläinen Juha Mäki-Ketelä nauraa satiirisesti meille nykypäivän suomalaisille:     
   ”Pikainen vilkaisu kuluneen viikon lehtiin, televisio-ohjelmiin ja internetiin paljastaa, että suomalaiset pelkäävät tällä hetkellä ainakin lamaa, euron kriisiä, työttömyyttä, töissä käyntiä, vihapuhetta, ulkomaalaisia, muslimeja, islamia, huivipäisiä naisia, Englannin mellakoiden leviämistä, Japanin vuotavia ydinvoimaloita, seksuaalisia vähemmistöjä, homoliittoja, perussuomalaisia, Halla-ahoa, liikennettä, bensan hinnan nousua, koulun alkua, entisiä aviopuolisoitaan, naapureitaan, esimiehiään, työkavereitaan, viranomaisia, aurinkoa, ilmastonmuutosta, ukkosta, sateita, kuivuutta, kylmää, kuumaa, lisäaineita, lihavuutta, laihuutta, vanhenemista, ryppyjä, roikkuvaa nahkaa, pieniä tissejä, isoja takapuolia, koiria, hirviä, punkkeja, koloradonkuoriaisia, myyräkuumetta ja mopopoikia.

Välillä ei voi kuin ihmetellä, että ihanko oikeasti tämä kansa pysäytti vihamielisen valtion massiivisen tuhokoneiston…”

Mäki-Ketelän kirjoituksesta on kulunut viisi vuotta, mutta samat asiat ovat edelleen jokapäiväisillä pelkolistoillamme. Toki sinne voisi nyt lisätä vielä Stubbin, Venäjän ja kirvojen joukkomuuton.

Julkaistu 17.05.2016 16:52