Hei te kaikki siellä!

Pakko kertoa. Saatuani tämän kyseenalaisen voiton jäi torikoju ja Salme ja Virpi ja Hanna ja lätyt sen siliän tien ja kiiruhdin kotiin tuli luudan alla. Mennessäni paiskasin vielä korkean ylävitosen viime vuoden voittajalle.

Ukolle kännyköin, että nyt se iso pannu kuumaksi ja kaiva kaikki pullat pakkasesta, ne vanhahtavatkin, että sitten kaikille riittää. Ja kyllä riittikin.

Illalla aprikoin ääneen, että tulikohan voitettua väärässä lajissa, mutta ukko lohdutteli, etteivät kaikki lajit ole saman arvoisia (vaikka minusta pitäisi).

Aion lajivalinnasta huolimatta nauttia tästä vuodesta kuten Erika Vikman, jolle en ole ollenkaan kade. Erika sai vain kunniakirjan, mutta minä taian ja viirin.

Heti tämän voiman saatuani lupasin Maijalle aurinkoisen sunnuntain kesäteatteriin, niin ettei kausi ainakaan sateen takia mene pilalle – ja ensi viikolla on jo täysi katsomo, minä lupasin.

Taika onnistui sään puolesta vain puolittain, nyt jännään enää sitä katsojamäärää. Tehkää parhaanne, käykää vaikka useampaan kertaan, ettei tässä itseään ihan taitamattomaksi luule.

Onneksi sentään Portugali voitti, niin että lempilajissani toimii...

Näin se kuulkaa noita herää pikku hiljaa elämään. Joten Heikki Asuntaa lainatakseni: vapise, maa, kun pimeästä puhun...

Vielä hetki. Niin vahva oli Villen usko, ettei pyhänä pudonnut veneestä, vaikka yritin. Saipahan ainakin mukavat roiskeet. Taisi olla ihan vauhkona, mutta uskalsi sentään kättä paiskata.

Kirjoittaja on Vuoden noita 2016

Julkaistu 15.07.2016 12:27