Vuosisatojen viisaus

Arktisilla vesillä elävä jäähai saattaa elää jopa 400 vuotta. Tasan eivät käy pitkäikäisyyden onnenlahjat, kun vertaa tuon kitukasvuisen merinisäkkään elonpolun mittaa ihmisen ikään. Pidempi perspektiivi menneeseen voisi kuitenkin olla paikallaan ihmislajille, jonka historia toistaa itseään surullisen nopeasti. Hyvällä tuurilla elinajan reilu pidentäminen vaikuttaisi myös viisauspuoleen. Joka tapauksessa 400-vuotias ihminen – vaikkapa ruovesiläinen – olisi todellinen elämänkokemuksen aarreaitta ja korvaamaton paikallishistorian tietolähde. Esimerkiksi Noitakäräjien yhteydessä ikänestoria voisi pyytää muistelemaan, millainen päivä se olikaan, kun Antti Lieroinen joutui roviolle. 400-vuotias oli tuolloin hieman alle kolmekymppinen, mikä jäähain iässä tarkoittaa tietysti lapsuutta.

Pitkä elämä antaisi eväitä arvioida tämän hetken touhuja. Heikosta talouden kasvuennusteesta vouhotettaessa vanhus saattaisi verkkaisesti todeta, että hätäkö tässä on – toista se oli kuulkaas 1860-luvun nälkävuosina. Viljalaarit ammottivat tyhjyyttä, eikä ollut edes leipäjonoa, jonka jatkoksi asettua. Surkeat kohtalot ja huoli lasten kanssa pärjäämisestä olisivat taatusti piirtyneet syvästi vanhuksen mieleen, sillä nälkävuosiin olisi osunut tuolloin 250-vuotiaan keski-ikä. Sotia ikänestorin elämään mahtuisi karmea määrä. Asevelvollisen iässä nelisataavuotias olisi ollut Suuren pohjan sodan aikoihin. Saattaisipa miespuolinen henkilö olla esimerkiksi Narvan taistelun veteraani Kaarle XII:n joukoista. On helppo kuvitella, että toisiaan seuranneet sodat olisivat olleet pitkän linjan rintamamiehelle paitsi pettymyksiä kukin vuorollaan myös opetus siitä, ettei ihmiskunnan muisti ole edes lyhyen eliniän pituinen. Maailmansodat yli 300-vuotias ennätysseniori olisi tietysti seurannut jo vanhainkodista. Ihme on, ellei vanhus olisi pitänyt 1900-luvun koneellistettuja joukkotuhoja hulluuden huipentumana.

Saattaisi ikämies tai -neito nähdä ihmiskunnan kehityksessä toki hyvääkin. Valveutunut seniorikansalainen voisi olla ylen tyytyväinen siihen, etteivät lapset enää kuole mitättömiin kulkutauteihin, vaan he saavat mahdollisuuden elää aikuiseksi ja oppivat jopa lukemaan. Monen muun asian ohella ikänestorilla voisikin olla sanansa sanottavana rokotekeskusteluun. Ja epäilemättä 400-vuotias olisi oppinut seuraamaan aikaansa ja omaksumaan uutta. 1800-luvun teollisen vallankumouksen kokenut tuskin pitäisi nykyajan tekniikkaa kovin erityisenä tai pelottavana. Niin että vanhus voisi olla hyvinkin innokas tietokoneen käyttäjä. Netistä kun löytyy kaikenlaista mielenkiintoista tietoa maailmasta, joka jo muuten olisi hiljalleen näyttänyt vuosisatojen aikana kaiken näkemisen arvoisen. Koneelta vanhus voisi lukea vaikkapa jäähaista, joka ei sekään ole elämänkokemukseltaan mikään untuvikko, vaikka viettääkin hiljaiseloa viileissä vesissä.

Julkaistu 23.08.2016 17:21