Luku 5

Viidentenä päivänä oli terveysoppia.
Tyttö tunsi itsensä jo aamulla hyvävointiseksi ja pohti miksi terveyttä piti oppia, sitähän on. Hän ajatteli kysyä asiaa opettajattarelta, mutta unohtikin koko asian. Luokkaan näet tuli uusi oppilas isänsä kanssa.
   –Tässä on poikani van Damm, sanoi tämä kuuluvasti opettajattarelle ja ohjaili poikaa opettajattaren koroketta kohti.
   – Niin van Dammhan se oli, kysyi opettajatar ja isä ja poika nyökkäsivät ja kumarsivat kauniissa kaaressa.
   – Ei, ei, NIIN van Damm, eihän se ole mahdollista, sama sukunimi kuin minulla ja vielä toinen perään ja auringonkukkia välissä.

Tyttö oli aivan hätääntynyt ja parkaisi ääneen:
   – Ei NIIN, niin että isä ja poika pelästyivät ja pistivät lakit vahingossa päähänsä kuin pois lähteekseen.
   – Tyttö hyvä, rauhoitu, tyynnytteli opettajatar.
Hän pyysi poikaa istumaan tytön viereen pulpettiin ja saatteli sanattomaksi menneen isän ulos.

Tällä välin tyttö ja poika silmäilivät toisiaan arasti. Hetken mietittyään tyttö oli valmis hyväksymään uuden tulokkaan, sillä yhdistihän heitä yhteinen tärkeä asia, sukunimi, jota varmasti on mahdollista muutella ja vaihtaa kun vain pyytää pojalta luvan.

Vielä illalla tyttö lauleli hiljakseen ”AI van NIIN, AI van DAMM”, ja mietti ettei se poikakaan hassumpi tuttavuus ollut.

Viikonloppuna tyttö sulatteli mielessään mahdollista uutta sukunimeä ja rohkaistui kysymään isältä kuinka helppo on nimeä vaihtaa.
Isä hymähti ja sanoi, että:
  – Sehän nyt ei ole konsti eikä mikään näinä aikoina, mutta parasta vain pitää oma sukunimensä ja elää susiparina niin kuin äitisi ja minä, ja sai sanojensa vakuudeksi äidiltä valloittavan hymyn.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen tyttökin tuli siihen lopputulokseen ettei ryhtyisi vaihtokauppoihin. Mutta nyt hänelle oli tullut uusi ongelma ratkaistavaksi. Kuinka on mahdollista, että hänellä on eri sukunimi kuin isällä tai äidillä?

Koko pitkän viikonlopun hän oli hiljainen ja mietteliäs. Katseli vanhempiaan salaa pää kallellaan, aivan kuin punniten nimien eri vaihtoehtoja. Hän kirjoitteli pöytänsä ääressä pieniä paperilappuja, repi joitakin ja pisti loput visusti esiliinansa taskuun.

Isä ja äiti olivat jo jonkin aikaa seurailleet tytön puuhastelua ja kun tyttö nukahti, he kävivät noutamassa roskakorista sinne heitetyt paperipalat. Hetken aikaa niitä pöydän pinnalle järjesteltyään he hahmottivat sanat: AI van NIIN, AI van DAMM, AI van PARISUTTA. Tämän sanan perässä oli iso kysymysmerkki.
 Esiliinan taskussa olleisiin lappuihin he eivät koskeneet.

Pirilei

Julkaistu 09.09.2015 14:25