Luku 7

Loppuviikosta poikakin ilmestyi kouluun.Tytön ihmetellessä hänen poissaoloaan poika selitti, että oli joutunut auttamaan isäänsä juomien järjestelemisessä eikä siksi voinut tulla.
  – Mitä se sellainen juomien järjestely on? kysyi tyttö.
Poika selitti, että isällä on tehdas, jossa pullot kulkevat jonossa ja niihin kaadetaan sellaista ainetta, että aikuiset tulevat hauskoiksi. Sen juoman nimi on pilsneri.
   – Voivatko lapsetkin sitä juoda vaikka ovatkin jo hauskoja? kysyi tyttö.
Poika ei ollut ihan varma, mutta lupasi kysyä asiaa isältään.

 

Hän oli juuri piirtämässä tytölle kuvaa pulloista, joihin juoma kaatuu, kun palohälytin pirahti soimaan. Opettajatar oli neuvonut, että tämän äänen kuullessaan lasten tulee vitkastelematta seurata opettajatarta jonossa opittua reittiä pitkin ulos. Rauhallisesti, mutta samalla kiirehtien, opettajatar otti luokan nuorimmaisten kädestä kiinni ja ryhtyi johdattamaan luokkaansa ulos käytävää pitkin.
   Tyttö oli jo ehtinyt pihalle ensimmäisten joukossa ja tarkkaili kiinnostuneena kiiltäväkypäräisen palomiehen touhuamista. Tämä antoi kuuluvalla äänellä muille kypärille ohjeita. Hieman taaempana oli sekalainen joukko naisia, jotka yrittivät muodostaa jonkinlaista epämääräistä jonoa.
  – Mitähän nuo aikuiset oikein alkavat leikkiä, ihmetteli tyttö.
Hän oli juuri menossa mukaan, kun huomasi, että naisilla oli jokaisella jonkinlainen esine kädessään, jota he sitten liikuttivat toinen toisilleen. Jonon ensimmäisenä oleva rouva huusi ohjeita kirkkaalla äänellä ja heilutti lippua, johon oli isoilla kirjaimilla kirjoitettu, niin että tyttökin sai selvää: ROUVIEN OSASTO KIIREHTINYT APUUN, VETTÄ PÄIN!
   Kiemurtelevassa jonossa oli lypsyämpäreitä, kastelukannuja, kukkapurkkeja, kahvipannuja, maitokannuja ja jokunen lasipullokin. Ainoa yhtenäinen asia tuntui olevan jokaisen jaloissa olevat kumisaappaat.
   Astiat liikkuivat vinhassa vauhdissa kädestä käteen, ja joku uskalsikin kysäistä, mistä vettä saataisiin. Juuri silloin kiiltävälippainen mies lähestyi lippua kantavaa rouvaa suu ammollaan, mutta eihän hänen äänensä kuulunut yli kimeiden naisten huutojen.

Pullot nähdessään tyttö yhtäkkiä muisti, että poika oli jäänyt luokkaan piirtämään. Tämä ei ollut ollenkaan kiinnittänyt huomiota muiden poistumiseen eikä varoitusääneen. Tyttö puikkelehti aikuisten ohitse luokkahuoneeseen, jossa poika viimeisteli pulloriviä.
   – Mikset sinä tullut ulos vaikka seinä vinkui? kysyi tyttö.
Poika selitti, että isä oli neuvonut, että jos ei jotakin asiaa tai ääntä ymmärrä, paras pysyä paikalla ja katsoa mitä tapahtuu.
Niin kai se on, en minäkään ymmärtänyt, miksi se kiiltävähattu halusi välttämättä itselleen sen lipun eikä ollenkaan mennyt johon päähän niin kuin ne muut tekivät.
   – Minä kysyn illalla isältä, mikä sai miltei kaikki naiset juoksemaan itkien kotiin, kun opettajatarkin sanoi, että se oli onneksi vain harjoitus ja hymyili. Niin, että pitääköhän itkemistäkin harjoitella kovasti? Voisitko sinä seuraavaksi tuoda muutaman pullon sitä hauskajuomaa, niin saadaan rouvatkin iloisiksi, sittenpähän pysyvät paikalla koko harjoitelman ajan.

Pirilei

Julkaistu 24.09.2015 15:59