Luku 8

 Tyttö ei ollut kertonut pojalle uskontotunnilla sattuneesta tapauksesta, mutta poika oli jo vähän aikaa ihmetellyt tytön hiljaista käytöstä.Hän oli muutaman kerran yrittänyt ottaa tyttöä pulpetin alla kädestä kiinni, mutta tyttö oli vaisusti hymyillen irrottanut kätensä eikä enää ollut ollenkaan riemullisesti hymyillyt niin kuin aikaisemmin.

Tytön isäkään ei tullut moneen päivään tyttöä koulusta  vastaan, joten poika alkoi vaistomaisesti seurata jonkun matkan tyttöä kotimatkalla. Pojan hämmästykseksi tyttö poikkesi aina samassa kohtaa kotipolultaan ja istahti suuren kuusen alle. Hämmästys oli vielä suurempi, kun hän huomasi tytön juttelevan jonkun kanssa. Välillä tyttö selitti vakavana kädet vauhdikkaasti heiluen jotain asiaa kuulijalleen, mutta purskahti kohta tapansa mukaan iloiseen nauruun niin kuin hänellä oli ollut tapana tehdä.

Asia ei siksi voinut pojan mielestä olla kovinkaan vakavaa, joten hän rohkaisi mielensä ja lähestyi varovasti tyttöä.
- Kenen kanssa sinä juttelet? kysyi poika, koska ei nähnyt ketään.
- Ai sinäkö, sanoit tyttö, minä juttelen enkelin kassa. 
- Me olemme tehneet sellaisen sopimuksen, että minä tulen aina koulun  jälkeen tämän puun kohdalle ja voimme sitten keskustella asioita, joita minä en ymmärrä. Asian täytyy kyllä olla tärkeä, sillä enkelillä on niin monta lasta saatettavana, ettei hän mitenkään ehdi  minua joka päivä kotiin saattaa, vaikkei isäkään ole nyt saatavilla.

- No missä sinun isäsi nyt on ja mikset sinä voi asiaasi häneltä kotona kysyä, sanoi poika.
- Ei isä nyt ehdi kun hän on kaiket päivät meidän liiterissämme ja olen luvannut etten mene sinne häntä häiritsemään.  Äiti sanoi, että isällä on nyt niin monta rautaa tulessa ettei hän nyt ehdi kovin paljon jutella kanssani.

- Minä olisin vain kysynyt mitenkä ne raudat saa tuleen ja ettei hän vain polta meidän liiteriämme, kun minulla on siellä puupinon takana oma leikkipaikka sateella.
- Ai rautaa tulessa, sanoi poika, se on vain sellainen meidän miesten välinen juttu, ei siitä kannata välittää, mutta valitettavasti minun täytyy kysyä tarkemmin isältäni. 
Poika kuitenkin uskoi kaikkien rauta-asioiden liittyvän jotenkin miesten välisiin keskusteluihin.

- Minä kerron sitten myöhemmin.Vaikka kyllä minuakin on askarruttanut yksi asia, sanoi poika ja  punastui niin että hänen pisamainen naamansa näytti entistäkin hauskemmalta.
Hetken tyttöä kateltuaan ja huomattuaan että tyttö vakavasti punnitsi hänen sanojaan, poika rohkaisi mielensä ja jatkoi.
- Minä kysyin isältä minkä tähden kädestä pitäminen voi tuntua eri ihmisten kohdalla niin erilaiselta.
  Koska tyttö ei tähän mitään vastannut hän jatkoi. 
-  Niin kun isän käsi on ihan mukava ja karhean tuntuinen. Äidin käsi taas oli pehmeä ja tuoksui hyvältä. Sinun kätesi taas, jatkoi poika ja lopetti puheensa äkkiä koska huomasi menneensä sanoissaan liian pitkälle.
- Niin minkälainen, sanoi tyttö ja tahtoi ehdottomasti kuulla vastauksen.
- Minä en nyt sitä näin voi sanoa, mutta odotatko, minä otan vähän vauhtia ja juoksen sinun ohitsesi kotiin niin kuulet sitten vastauksen mennessäni.

Poika, joka muutenkin piti urheilusta, peruutti pitkän matkaa saadakseen aikaan kunnon vauhdin. Tytön kohdalla hän huikkasi kuuluvasti: 
- Kaikista maailman ihmisistä sinulla on pehmein käsi.

- Mitä isäsi siihen vastasi, huusi tyttö pojan perään, mutta tätä poika ei enää kuullut.

 Pirilei                                                                                   

Julkaistu 01.10.2015 17:01