Luku 12

Mitä pitemmälle syksy edistyi, sitä useammin opettajatar ja äiti lyöttäytyivät yhteen. Opettajattarella oli tapana pistäytyä tämän tästä tytön kotona, ja aikuisilla tuntui riittävän kovin paljon mietittävää ja keskusteltavaa. 
 Isä, joka jostain syystä tuntui olevan liikaa naisten seurassa, hakeutui mielellään taas tytön juttusille kysellen koulukuulumisia. Koska mitään erityistä ei ollut pitkään aikaan tapahtunut, eikä tyttö ollut vielä valmis isälleen pojasta paljoakaan kertomaan, hän yritti kääntää isän ajatukset odotettavissa oleviin auringonkukkalapsiin.He punnitsivat yhdessä eri nimien vaihtoehtoja.Isä oikein kirjoitti paperille eri nimiä ja tyttö sai tarkastella mitkä muistuttivat parhaiten auringonkukkia. 

- Voimmeko me samalla miettiä opettajattaren tulppaanilasten nimiä, hän kysyi isältään.
- Minä kuulin, kun opettajatar sanoi äidille, että hän on vähän ajatellut kaksosten nimeksi Tommi ja Kati, jos nyt sattuu molempaa laatua tulemaan. Me emme tietenkään voi antaa samoja nimiä, koska muuten siitä tulisi taas joku sekamelska, eikä kukaan koskaan tietäisi ketä kutsutaan. Koulussa se vasta vaikeaa olisi, kun meillä on jo monta samaa nimeä ja joskus kun opettajatar sanoo jonkin nimen ääneen, niin ne kaikki huutavat vastaukset yhdessä.
- Onneksi nyt kuitenkin minulle on osattu jo alun perin antaa sellainen nimi, ettei kaikki kilju.

- Aivan niin, sanoi isä muttei uskaltanut kysyä tytön nimeä, ettei tämä vain loukkaantuisi.
- Pitäisihän se jo tytön tiedossa olla, onhan siitä monta kertaa puhuttu, mutta kun me niin mielellämme sanomme häntä kotona vain tytöksi, kun tuo tuntuu vielä niin kovin pieneltä, mietiskeli isä.

Samalla hän kuitenkin pyysi tytön miettimään eri vaihtoehtoja, jos vaikka sattuisi tulemaansellainen aurinkoinen poikavauva.
- Voi, minä olen jo ajatellut asian valmiiksi, vastasi tyttö.  Jos nyt sattuu niin ikävästi, että niitä vauvoja saadaan vain yksin kappalein, niin sehän on tietysti nimeltään Poju. Sitten kun se kasvaa suureksi, minä kutsun sitä aina Pojuksi, niin ihmiset saavat arvuutella, kuka se oikein on, nimittäin jos vaikka hyvällä kastelulla saadaan oikein iso kappale.On siinä sitten opettajattarellakin ihmeteltävää, kun tulee takaisin siltä ansaitulta lepohetkeltä.

- Aivan niin, mutta mitäs mieltä sinä olet opettajattaren nimiehdotuksista, kysäisi isä.
- No ei meidän luokalla ainakaan vielä ketään Jemmi ja Kona nimistä ole, vastasi tyttö.
- Ei, mutta nyt minun täytyy juosta kertomaan äidille, että jos vaikka tuleekin vain yksi, niin ei pahastu, kasvatetaan siitä sitten oikein iso kappale niin saavat naapuritkin nauraa. Opettajatar saa kyllä vielä miettiä asiaa, jos välttämättä tahtoo ahnehtia oikein kaksin kappalein.

 Pirilei

Julkaistu 04.11.2015 18:12