Luku 13

Tyttö oli jo aikaa sitten menettänyt kiinnostuksensa äidin ja opettajattaren yhteisiin neulomistalkoisiin ja kaipasi vaihtelua koulun jälkeen pitkiin yksinäisiin iltoihin. Onneksi myös äiti oli huomannut tytön rauhattomuuden ja tuumannut opettajattarelle, että vauvannuttujen tekeminen saa riittää.
- Sitä paitsi me emme ole vielä edes harkinneet sitä potkuhousujen tekoa. Kohta on jo kevät ja eihän sitä tiedä kuinka monet niitä oikein tarvitaan. Täytyisi tuon tytönkin kanssa ehtiä vielä jotain puuhastella, kun sitten aikaa myöhemmin on kyllä vähän.

- Olenkin tässä pähkäillyt, että julistaisimme valtakunnallisen tai ainakin kyläkohtaisen kilpailun potkuhousujen neulomiseksi.Innostusta varmasti riittäisi, kun tuntuu, että joka kodissa puikot heiluvat. Ja saisimmehan sitten itsekin niistä valkata mieleisemme omaan tarpeeseen, tietysti kohtuullista korvausta vastaan. Kyllä me nyt ainakin lankojen hinnat voimme tekijöille maksaa.

Opettajatar innostui tapansa mukaan ehdotuksesta kovasti ja he päättivät yhdessä tehdä kilpailukupongit, jotka tyttö voisi sitten jakaa joka kotiin, niin tuntisi itsensä myös tärkeäksi tässähankkeessa.

Tyttö oli sivusta kuunnellut aikuisten keskustelua ja ryhtyi nyt innokkaasti heidän mukaan laatimaan julistetta. Monien korjausten jälkeen he päätyivät seuraavaan tekstiin: "Julistetaan avoin kilpailu potkuhousuista.  Tekijä saa itse valita värin ja koon.  Materiaalinkaan ei ole niin väliä, pääasia on että ovat lämpimät, mieluummin kuitenkin langoista. Toimittaa saa tästä päivästä kuukauden kuluessa opettajattarelle tai koulun osoitteeseen. Voittaja palkitaan joulujuhlissa ja saa kuvansa paikallissanomalehteen.Työt avataan ja  arvostellaan vasta edellä mainitussa juhlissa, jotta kukaan ei pääse kopioimaan.  Tervetuloa vaan kaikki mukaan toivoo nyt kiireinen järjestelytoimikunta!"

Jo seuraavana päivänä opettajatar monisti ison pinon lappusia ja antoi tytölle ne mukaan koulun päätyttyä.
- Minä vien näitä heti jo kotimatkalla ja sitten vaikka vielä illalla isän kanssa, niin saatte sitten äidin kanssa puuhastella omianne, sanoi tyttö.
- Ja poikakin voi tulla, jos vielä tarvitaan.

Opettajattarella oli hieman huono omatunto, koska oli sälyttänyt näin suuren vastuun tytön tehtäväksi, mutta rauhoittui hieman kuullessaan, että isä myöhemmin liittyisi jakajien joukkoon. Saammehan sitten taas rauhassa unelmoida ensi keväästä tytön äidin kassa, hän mietti.

Reippaasti tyttö otti tehtävän vastaan ja päätti heti ensi töikseen poiketa kiiltävälippaisen miehen kotiin.  Valitettavasti hänellä ei ollut tuliaisia rouvalle vietäväksi, kun pojan isä oli kieltänyt viemästä ilojuomaa kouluun, joten hän ei ollut ollenkaan varma, olisiko talon rouva vielä kovin itkuinen.  Nyt ei poikakaan ollut selittämässä rouvalle sen tehoamista.
Parempi kun jätän kutsun muulle kuin rouvalle, hän ajatteli ja asteli reippaasti paloauton kimpussa touhuavan mieshenkilön luo, joka osoittautuikin sopivasti rouvan mieheksi.
Laveasti selittäen hän alkoi kertoa, että nyt olisi tarkoitus tehdä niitä potkuhousuja oikein paljon.
- Koko on sivuseikka, oli tytön äiti painottanut, mutta mieluummin mahdollisen suuria ja lämpimiä, ettei sitten tarvitse talvella palella ja heti paikkailla. Työn edistyessä niitä voi sitten välillä vielä sovittaakin, ette vain tule liian pieniä, hän selitti tomerasti äidin ohjeen mukaan.- Voitteko ryhtyä heti toimeen, ettei sitten aika lopu kesken? hän kysyi. Tässä on lappu jossa on tarkemmat ohjeet tavaran toimittamiseksi perille.

Sanattomana mies kuunteli tyttöä, pitsi kiiltävän hatun päähänsä ja riensi saman tien viemään lappua vaimolleen ja pyysi tätä tekemään parhaansa pikaisesta toimituksesta.
- Meillä onkin tänään palokunnan naisjaoston kokous, joten ryhdymme heti toimimaan ohjeesi mukaan, sanoi hän miehelleen. 
- Olemmekin jo pitkään miettineet millä tavoin voisimme edistää tätä hyvää vapaaehtoistoimintaa. Ei tässä sen kummempia lappuja tarvita, ohjeesi ovat aivan selvät, niin kuin palopäälliköllä tulee ollakin.

He ovat päässeet selvästikin taas ystäviksi, vaikkei sitä ilojuomaa ollutkaan,  ajatteli tyttö, kun huomasi rouvan katselevan miestään kovin lempein silmin.
Rouva, joka oli yhtä puuhakas kuin miehensä, tarttui heti puhelimeen ja ryhtyi antamaan tarkkoja ohjeita miehensä ja tytön sanelujen mukaan.  Ei aikaakaan kun koko kylä oli haastettu yhteisiin talkoisiin.

- Nyt sitten saat katsoa ettei niitä paloja vain pääse syntymään, sanoi hän miehelleen. 
- On tässä nyt tärkeämpääkin tekemistä kuin juosta sankojen kanssa ympäri kylää, hän sanoi.

Iloisena hyvästä vastaanotosta ja jo hieman väsyneenä tyttö ajatteli mennä suoraan kotiin. Isä oli kuullut tehtävästä äidiltä ja kysyi tytöltä jaksaisiko tämä vielä lähteä hänen kanssaan lappuja jakamaan.
- Ei tarvitse enää, sanoi tyttö.  Me annoimme sedän kanssa niin tarkat ohjeet ja rouva palopäällikötär kertoi ne heti eteenpäin puhelimessa, ja sanoi vielä, että asiaa toimitetaan suusta suuhun menetelmällä. "Nyt ei mitään ämpäreitä eikä kastelukannuja tarvita", oli tämä vielä varmaksi vakuudeksi tokaissut. "Sitä paitsi minua jo väsyttääkin tämä ainainen kiire", jatkoi hän rouvaa matkien.

Isä oli hieman ihmeissään tytön vastauksesta, mutta tunsi itsekin olonsa hieman raukeaksi. Äiti ja opettajatar ihmettelivät kaksikon ilmestymistä aikaisen kotiin, mutta eivät kyselleet sen enempää, koska kumpikin tunsi pienen piston sydämessään sälyttäessä muille niin suuren vastuun.

Palopäällikön puhelin oli sinä iltana niin ahkerassa käytössä, että hänen täytyi lempeäsi huomauttaa rouvalleen, että koettaisi puhua mahdollisimman lyhyesti mutta selvästi.
- Tämä on nyt niin tärkeä asia, etten usko kenenkään tekevän vahinkoa tulen kanssa. Lienevätkö nuo edes kotona, ovat jo kilvan rientäneet niitä tarvikkeita hankkimaan ja miehiään mittailemaan. Otappas sinäkin vähän sitä vyötäröä paljaaksi, kun näyttää tuo takkikin hieman kiristävän.Tulee ainakin sitten tehtyä oikean kokoiset. Isot saa olla, oli tyttö sanonut ja isot tehdään.

Auliisti palopäällikkö riisui lempipaitansa, laskosti sen huolellisesti tuolin karmille ja antautui vaimonsa näppärien sormien käsittelyyn. Hän oli hyvällä mielin, sillä nyt ainakin vallitsi rauha palopäällikön kodissa vaimon syventyessä uuteen tehtäväänsä tarvittavalla innolla. Ja olisihan se mukava saada kuvansa lehden etusivulle niin että prenikat näkyvät.  Vaimokin voisi sitten tälläytyä parempiinsa vaikka sen lippunsa kanssa. Mainosta se on sekin hyvän asian puolesta, hän myhäili.

Pirilei

Julkaistu 12.11.2015 17:24