Luku 15

Äiti ja opettajatar olivat keväällä edistyessä tulleen kovin läheisiksi ja ystävyys tuntui vain tiivistyvän lasten synnyttyä jopa niin, että äidit päättivät ryhtyä toistensa lasten kummeiksi. Pitkällisten harkintojen jälkeen he päättivät jättää miehensä pois tässä kummiasiassa.
  - Eipähän sitten tule turhia puheita, kun ei kummankaan mies ole mukana, sanoi äiti, johon ystävätär suostui vain nyökkäämään.

Tyttö oli jo saanut uuden lukukirjan. 
  - Voitte sitten kesäloman aikana tutustua paremmin kirjaan ja mahdollisesti lukea jo tekstiä. Ja kuvat ovat mitä parhaimpia.  Niistä näkee mitä kullakin sivulla lukee, jos jotkut sanat tuntuvat vaikeilta, oli opettajatar lisännyt.
   Ensimmäinen vaikea sana tytöstä oli kappa ja hän kysyi isältä neuvoa, koska ei ymmärtänyt piirretystä laatikosta yhtään mitään.
  - Ai kappa, sanoi isä, se on nyt jonkinlainen mitta, mutta en minä nyt tarkemmin muista, täytyy katsoa, oli isä vastannut. 
  Tähän oli tytön nyt tyytyminen, mutta hän kyllä päätti vielä itse yrittää selvittää tämän sanan salaisuuden.

Äiti ja opettajatar olivat pyytäneet kylän kappalaista käymään tytön kotona. Äiti vaati, että ehdottomasti molemmat pojat ristittäisiin yhtä aikaa.Lapsia oli näet tullut vain yksin kappalein.
  - Menisitkö sinä kappalaista vastaan, sanoi äiti, kun näki tämän tulevan tiellä. Tutustuthan sitten jo hieman etukäteen häneen, kun saat hänestä syksyllä uuden uskonnonopettajan, hän lisäsi.

Tapansa mukaan tyttö oli heti valmis tähänkin tehtävään. Eipähän ainakaan tarvinnut liikutella vaunuja ja kuunnella lasten kovaa huutoa, jota hänen mielestään kyllä tuntui olevan aivan liikaa.
Papin kohdalle tultuaan hän tapansa mukaan niiasi, hymyili kauniisti ja sanoi:
 -  AI van NIIN, ei kun AINI, hän nauroi. 
 - Mutta mikäs sinun nimesi on, kysyi tyttö.
 - Minä olen kappalainen ja olen ilmeisesti  teille tulossa, tämä vastasi.
 - Herra Kappa on hyvä ja seuraa minua, sanoi tyttö pikkuvanhasti. Hänestä oli sellainen kesän aikana tullut.
 - Lisäksi minä olen pikkuisen vanha, sanoi hän miehelle. 
 - Sinä olet jo vanha, tai ainakin melkein, sanoi tyttö kappalaista hetken tarkasteltuaan.
 - Aivan niin, sanoi tämä.  Minä alan jo olla hieman väsynyt, kun on niin paljon surullisia tehtäviä. Onneksi nyt sentään on näitä ristiäisiäkin aina silloin tällöin, hän jatkoi kuin itsekseen puhuen,
- lapsista minä aivan erityisesti pidän, hän lisäsi.

 - Mutta eikö herra Kappa voisi antaa vähän töitä pois, sanoi tyttö joka oli mielissään lapsiasiasta ja hieman sääli puhujaa. 
 - Meidän äiti ja opettajatar jakavat lapsetkin yhdessä ja lupasivat sitten juhlissa vuorotella vauvoilla, kun ne ovat melkein yhteisiä, sanoi tyttö ja nauroi iloisesti niin kuin hänellä oli tapana.
 - Vai niin, mitenkäs ne isät? kysyi kappalainen.
 - No isistä ei herra Kapan tarvitse ollenkaan huolehtia, niitä nyt kun ei kastella. 
Äiti oli tytölle kertonut, että kun lapset saavat nimen, kastetaan päätä veteen ja pappi sanoo ääneen jonkun nimen, yleensä vanhempiensa toiveen mukaisen.

 - Sitä paitsi minun isällä on jo nimi ja eiköhän liene opettajattarenkin miehellä, kun isä joskus niin kummallisen sanan ääntää. Vauvojen tulevista nimistä nyt kyllä ei voi erehtyä, ne kun ovat niin eri värisiäkin. Sitä paitsi äiti sanoi, että ei tässä kastelussa nyt miehiä tarvita, kyllä pappi riittää. Niin että voisiko herra Kappa olla ystävällinen ja antaa sitä vettä vain vähän kun ne muutenkin huutaa niin kamalasti. Eikä sitten pudota, vaikka ei nyt talvi olekaan, niin ettei sitten ainakaan hankeen putoa.
   Tätä ei kappalainen heti uskaltanut luvata ja kiirehti askeleitaan mumisten kuin itselleen: kyllä kait ne siellä virastossa ovat sentään asian tarkistaneet.

 - Ei niitä enää tarvitse tarkastella, kaksi kappaletta on ja hyvin ovat kasvaneet kun on kuitenkin kasteltu riittävästi ja annettu paljon rakkautta, vaikkakin vettä pelkäävät, sanoi tyttö.
 - Herra Kappa voi sitten itsekin todeta, sanoi tyttö ja varmaksi vakuudeksi vielä niiasi.
 - Voihan herra Kappa ne sitten kuitenkin mitata, jos tahtoo, hän sanoi.

Tähän ei kappalainen osannut enää mitään vastata, vaan kiirehti askeleitaan taloa kohti.

Pirilei

Julkaistu 02.12.2015 16:39