Kesä alkaa olla takanapäin. Olemme kesäsunnuntaisin saaneet joka viikko nauttia tapulikahveista jumalanpalveluksen jälkeen. Siitä iso kiitos seurakuntamme vapaaehtoisille. He ovat mahdollistaneet tämän ilon noin neljällesadalle ihmiselle, paitsi kansallisjuomamme kahvin nauttimisen, myös yhdessäolon ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen. Se kaiketi kahvinjuonninkin perimmäinen idea kuitenkin lopulta on.
Samalla olemme saaneet antaa vapaaehtoisia lahjoituksia lähetystyön hyväksi ja siten edesauttaa ilosanoman viemistä sitä tarvitseville ja elämän edellytysten paranemista siellä, mistä puutetta ja kurjuutta löytyy. Se tekee ilosta kaksinkertaista.
Tässä kaikessa olemme myös olleet kirkkomme historian keskeisten elementtien äärellä. Nimittäin 1800-luvulla uusi toimintamuoto lähetysompelusseurat laajensivat kirkon toimintaa. Sitä seurasivat leivonta- ja myyjäistalkoot, jotka toivat kirkollisen toiminnan kenttään uuden joukon ihmisiä: naiset.
Aiemmin, 1700-luvulla, seurakunnan vapaaehtoistoiminnan keskeisin muoto oli susijahti. Kirkkokuulutusten ohella tämä oli tuohon aikaan pääasiallinen toimintamuoto, johon seurakuntalaisten panosta tarvittiin. Ja lähinnä miehiä. Monella tapaa tapulikahvimme ovat tämän historian jatkumoa.
Nykyään seurakuntalaisten vapaaehtoispanos on seurakuntien toiminnassa huomattavasti tätä historiaa laajempaa. Tulevaisuudessa se on varmasti vielä enemmän, koska siihen suuntaan kirkkoamme viedään.
Monella tapaa näin onkin hyvä, koska seurakuntalaisten seurakuntia nämä lopulta ovat. Se, että seurakuntalaiset palvelevat erilaisissa tehtävissä, takaa myös sen, että seurakuntalaiset tulevat paremmin palveltua. Samalla myös seurakunnan työntekijät saavat nauttia höyryävän kahvikupin aarteista.
Mutta tämä on historiaa, eikä se tarkoita sitä, etteivätkö myös miehet voisi leipoa. Esimerkiksi ensi kesän tapulikahveille. Siitä vaan, köriläät. Niin tämä historia etenee.
Kinkeriperine on leimannut ja muovannut suomalaista yhteiskuntaa. Lukukinkereille ihmisiä rohkaistiin painetun sanan pariin ja sitä myöten laaja-alaisempaan osallisuuteen yhteiskunnassa.
Kinkeriperine on leimannut ja muovannut suomalaista yhteiskuntaa. Lukukinkereille ihmisiä rohkaistiin painetun sanan pariin ja sitä myöten laaja-alaisempaan osallisuuteen yhteiskunnassa.
Saamme viettää Ruovedellä noitakäräjäviikkoa. Ilojuhlaa siitä, että pitäjämme on ollut sellainen, että yli kolmeen ja puoleensataan vuoteen ketään ei Ruovedellä ole poltettu noitana.
Saamme viettää Ruovedellä noitakäräjäviikkoa. Ilojuhlaa siitä, että pitäjämme on ollut sellainen, että yli kolmeen ja puoleensataan vuoteen ketään ei Ruovedellä ole poltettu noitana.
Johanneksen evankeliumista muistamme, kuinka Magdalan Maria seisoi haudan suulla ja itki. Hän etsii Herraansa. Etsi, muttei heti löytänyt. "Missä Hän on? Mihin Hänet on viety? Ensin Marian elämänsisältö kammottavalla tavalla teloitettu Golgatalla, nyt oli vielä hautakin tyhjä. Voiko lyötyä vielä enempää lyödä?
Johanneksen evankeliumista muistamme, kuinka Magdalan Maria seisoi haudan suulla ja itki. Hän etsii Herraansa. Etsi, muttei heti löytänyt. "Missä Hän on? Mihin Hänet on viety? Ensin Marian elämänsisältö kammottavalla tavalla teloitettu Golgatalla, nyt oli vielä hautakin tyhjä. Voiko lyötyä vielä enempää lyödä?
Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin. Vielä on ehkä valmisteluja jäljelle, kiirettä, stressiä, askaretta ja kaikenlaista puuhaa, mutta kohta se lakkaa. Hiljaisuus laskeutuu ja alkaa juhlapyhät. Niitä valmistaudumme asianmukaisella hartaudella viettämään Jumalan suuremmaksi kunniaksi, toivottavasti.
Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin. Vielä on ehkä valmisteluja jäljelle, kiirettä, stressiä, askaretta ja kaikenlaista puuhaa, mutta kohta se lakkaa. Hiljaisuus laskeutuu ja alkaa juhlapyhät. Niitä valmistaudumme asianmukaisella hartaudella viettämään Jumalan suuremmaksi kunniaksi, toivottavasti.
Ensi lauantaina tuhannet ja taas tuhannet hautakynttilät valaisevat syksyn pimeää marrasta. Niiden liekit kurottautuvat hentoina ja hauraina taivasta kohti, ja kertovat näin ihmisen muistista.
Ensi lauantaina tuhannet ja taas tuhannet hautakynttilät valaisevat syksyn pimeää marrasta. Niiden liekit kurottautuvat hentoina ja hauraina taivasta kohti, ja kertovat näin ihmisen muistista.
Olemme saaneet kuulla ilouutisen, että naalin pesintä on pitkästä aikaa onnistunut Suomessa. Se on hienoa, olkoonkin, että Suomen naalikanta on vain Ruotsin ja Norjan naalikannan häntä eikä erityisen uhanalainen.
Olemme saaneet kuulla ilouutisen, että naalin pesintä on pitkästä aikaa onnistunut Suomessa. Se on hienoa, olkoonkin, että Suomen naalikanta on vain Ruotsin ja Norjan naalikannan häntä eikä erityisen uhanalainen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste