Vuodenkierto on taas kulkenut kulkunsa. Olemme uuden edessä, vanha on aika jättää taakse. Uusi on aina osin tuntematon ja siksi pelottavakin. Mutta pala kerrallaan meidän on se kohdattava.
Vuodenvaihde on perinteisesti erilaisten lupausten tekemisen aikaa. Ihmisillä on tapana uuden vuoden alkaessa luvata olla parempia ihmisiä, syödä terveellisemmin, liikkua enemmän, laihduttaa. Yleensä tulee luvatuksi antaa enemmän aikaa itsellä sekä läheisille. Helppo on myös luvata olla nöyrempi, hauskempi, rentoutuneempi, henkisempi, lukeneempi, kärsivällisempi, joustavampi, tai jotain muuta yhtä kehittävää ja jaloa.
Yleensä nämä lupaukset rikkoontuvat varsin pian arjen ankarissa realiteeteissa. Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä epäonnistumista ja sikseen jättämistä. Ei tästä taaskaan tullut mitään, antaa koko Asian olla taas loppuvuoden.Onnistuminen ei ole aina helppoa, mutta pala kerrallaan me voimme pyrkiä parempaa kohti. Niin se onnistuminenkin lopulta koittaa. Ei heti, vaan pienin askelin.
Ihmisen voimavarat ovat rajallisia. Apostoli Paavali totesi omistaan niin, että: ”Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo (Room. 7:18-19). Tämäkin tulee itse kunkin osaksi myös tulevana vuotena. Mutta ei senkään tarvitse tarkoittaa epäonnistumista. Ei se sitä tarkoittanut Paavalillekaan. Hänelle tämä oli kutsu parempaan kilvoitukseen ja pyrkimiseen itsensä kehittämiseen.
Maailma ei tahdo oikein valmiiksi tulla. Mutta pala kerrallaan siitäkin on yritettävä parempaa ja onnellisempaa paikkaa tehdä. Eikä satunnaisista epäonnistumisista kannata masentua. Tai vajota toivottomuuteen eteemme vyörytettävien uhkakuvien takia. Kyllä senkin aina kehittyy, pienin askelin.
Meillä on tapana haluta liian paljon liian nopeasti. Se estää näkemästä kaikkea sitä hyvää, joka meillä on ja jonka me olemme aikaan saaneet. Siksi pala kerrallaan riittää asioiden parantamiseen. Niin se riitti apostoli Paavalillekin.
Kirjoittaja on Ruoveden seurakunnan pastori
Kinkeriperine on leimannut ja muovannut suomalaista yhteiskuntaa. Lukukinkereille ihmisiä rohkaistiin painetun sanan pariin ja sitä myöten laaja-alaisempaan osallisuuteen yhteiskunnassa.
Kinkeriperine on leimannut ja muovannut suomalaista yhteiskuntaa. Lukukinkereille ihmisiä rohkaistiin painetun sanan pariin ja sitä myöten laaja-alaisempaan osallisuuteen yhteiskunnassa.
Saamme viettää Ruovedellä noitakäräjäviikkoa. Ilojuhlaa siitä, että pitäjämme on ollut sellainen, että yli kolmeen ja puoleensataan vuoteen ketään ei Ruovedellä ole poltettu noitana.
Saamme viettää Ruovedellä noitakäräjäviikkoa. Ilojuhlaa siitä, että pitäjämme on ollut sellainen, että yli kolmeen ja puoleensataan vuoteen ketään ei Ruovedellä ole poltettu noitana.
Johanneksen evankeliumista muistamme, kuinka Magdalan Maria seisoi haudan suulla ja itki. Hän etsii Herraansa. Etsi, muttei heti löytänyt. "Missä Hän on? Mihin Hänet on viety? Ensin Marian elämänsisältö kammottavalla tavalla teloitettu Golgatalla, nyt oli vielä hautakin tyhjä. Voiko lyötyä vielä enempää lyödä?
Johanneksen evankeliumista muistamme, kuinka Magdalan Maria seisoi haudan suulla ja itki. Hän etsii Herraansa. Etsi, muttei heti löytänyt. "Missä Hän on? Mihin Hänet on viety? Ensin Marian elämänsisältö kammottavalla tavalla teloitettu Golgatalla, nyt oli vielä hautakin tyhjä. Voiko lyötyä vielä enempää lyödä?
Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin. Vielä on ehkä valmisteluja jäljelle, kiirettä, stressiä, askaretta ja kaikenlaista puuhaa, mutta kohta se lakkaa. Hiljaisuus laskeutuu ja alkaa juhlapyhät. Niitä valmistaudumme asianmukaisella hartaudella viettämään Jumalan suuremmaksi kunniaksi, toivottavasti.
Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin. Vielä on ehkä valmisteluja jäljelle, kiirettä, stressiä, askaretta ja kaikenlaista puuhaa, mutta kohta se lakkaa. Hiljaisuus laskeutuu ja alkaa juhlapyhät. Niitä valmistaudumme asianmukaisella hartaudella viettämään Jumalan suuremmaksi kunniaksi, toivottavasti.
Ensi lauantaina tuhannet ja taas tuhannet hautakynttilät valaisevat syksyn pimeää marrasta. Niiden liekit kurottautuvat hentoina ja hauraina taivasta kohti, ja kertovat näin ihmisen muistista.
Ensi lauantaina tuhannet ja taas tuhannet hautakynttilät valaisevat syksyn pimeää marrasta. Niiden liekit kurottautuvat hentoina ja hauraina taivasta kohti, ja kertovat näin ihmisen muistista.
Olemme saaneet kuulla ilouutisen, että naalin pesintä on pitkästä aikaa onnistunut Suomessa. Se on hienoa, olkoonkin, että Suomen naalikanta on vain Ruotsin ja Norjan naalikannan häntä eikä erityisen uhanalainen.
Olemme saaneet kuulla ilouutisen, että naalin pesintä on pitkästä aikaa onnistunut Suomessa. Se on hienoa, olkoonkin, että Suomen naalikanta on vain Ruotsin ja Norjan naalikannan häntä eikä erityisen uhanalainen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste