Kirkonkellot
Anna meille iloa, Herra, tänäänkin… pyydetään virressä 514. Tarkemmin virsikirjaa tutkiessaan huomaa, että iloon ja luottamukseen kannustaa joka ainoa laulu. Nekin, joiden pohjavire on vakavampi. Valitettavasti murehtiminen sujuu useilla meistä kuitenkin paremmin.
Nyt jääkiekon pudotuspelien aikaan saattaa tehdä vaikutuksen se, millä ilolla ja innolla riemuitaan niin kentällä kuin katsomossa, kun oma joukkue tekee maalin. Aikuiset miehet innostuvat jopa halaamaan toisiaan, niin upealta se tuntuu. Myös pettymyksen hetket jaetaan porukalla.
Me, jotka tuota lajia – tai jotain muuta kilpaurheilua – seuraamme, ymmärrämme hyvin, kuinka vahvasti menevät tunteisiin sekä voitot että tappiot, vaikka jäämmekin jälkeen siitä temperamentista, jolla lämpimien maiden veljet asiaan suhtautuvat.
Miten lie elämässä yleensä ja seurakuntaelämässä erityisesti, mitkä asiat meitä ilahduttavat? Mitkä minua?
Eikö siinä olisi syytä iloon, jos yksinäisyyttä kokeva löytää ystävän lähellensä, pelokas lakkaa pelkäämästä ja uupunut jaksaa taas katsoa eteenpäin? Entä kun Jumalaa etsivä saa huomata, että ”kaikki on valmista”?
Kristuksen ansion tähden hän saa omistaa tuon armon myös omalle kohdalleen ja kiittää siitä, vaikka ehtoollispöydässä. Uskallammeko seurakunnassa iloita hänestä vai onko hengellinen elämä aina ja vain niin sisäänpäin kääntynyttä, ettei se saa näkyä tai kuulua?
Jostain syystä on urheilusuorituksesta helppo iloita, sisäinen pikkupoikani on silloin hengissä, mutta elämän ja uskon suurissa asioissa saatamme olla mykkiä ja tunteettomia. Edellinen on kuitenkin vain leikkiä, jälkimmäiset ainutkertaisen elämämme lahjaa, kipua ja iloa.
Lapsekasta ja tarpeetonta aivan eri asioita vertailla, saattaa mahdollinen lukijani ajatella. Saatan itsekin.
Silti ja senkin uhalla, onhan siinä jotakin kummaa, jos Hakametsän hallissa voisin verkon heiluessa heittää yläfemmat jonkun tuntemattoman kanssa, mutta kotiseurakunnassa en uskalla jakaa iloani kenenkään kanssa, vaikka yhdessä koettu messu olisi tuntunut erityisen hienolta.
Puhumattakaan, että ihmisyytemme ja veljeytemme riittäisi haavojemme näyttämiseen tai näkemiseen, mutta se onkin jo toisen kirjoituksen aihe.
”Sillä vain sinä voit elämämme uudistaa, Herra, tänäänkin.”
Elämän ja uskon suurissa asioissa saatamme olla mykkiä ja tunteettomia.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste