Nuo­re­na keuh­ko­tau­tiin kuol­lut ru­noi­li­ja Sai­ma Har­ma­ja kir­joit­ti ker­ran

”On jär­vi kuin au­tuu­des­ta hei­jas­tus”

Tääl­lä jär­vien kes­kel­lä, kau­neim­man ke­sän ai­kaan, on olo huo­le­ton ja mie­li le­pää. Mi­hin vain kat­soo, nä­kyy kuk­ki­vat kun­naat ja var­joi­sat ve­det. Pi­meys ja kyl­myys ovat kau­ka­na, ja elo tun­tuu ke­vy­el­tä. Lin­nut ja muu met­sän­vä­ki naut­ti­vat ke­säs­tä yh­tä lail­la, omal­la ta­val­laan. Au­tuu­del­la voi­daan tar­koit­taa ylen­palt­tis­ta on­nea ja pe­las­tuk­sen ti­laa. Eh­kä ru­noi­li­ja oli näh­nyt jär­ven pin­nas­sa hei­jas­tuk­sen sii­tä. Suo­ma­lai­set naut­ti­vat ke­sän kau­neu­des­ta ja sen tar­jo­a­mas­ta rau­has­ta. Kuka mök­ki­lai­tu­ril­la, kuka oman ko­din pi­ha­maal­la. Kesä ol­koon meil­le kai­kil­le le­von ja vir­kis­ty­mi­sen ai­kaa.

Kii­tos Tai­vaan Isä iha­nas­ta ke­säs­tä, jon­ka meil­le an­noit. Ai­van kuin se oli­si aa­vis­tus sii­tä iha­nuu­des­ta, jon­ka saam­me ker­ran Tai­vaas­sa ko­kea. Niin kau­nis kuin Suo­men suvi voi ol­la­kin, se on vain haa­lea häi­väh­dys sii­tä kau­neu­des­ta, joka mei­tä on vas­tas­sa. Kii­tos kuk­ki­vas­ta luon­nos­ta, jon­ka olet meil­le tän­ne Poh­jo­laan an­ta­nut. Niin kuin Sinä huo­leh­dit ja ruo­kit met­sän eläi­mis­tä jo­kai­sen, huo­leh­di myös mei­dän ih­mis­ten tar­peis­ta ne­kin, joi­ta em­me osaa ru­kouk­ses­sa ää­neen sa­noa. Kii­tos, et­tä saam­me luot­taa Si­nun vii­sau­tee­si ja ym­mär­ryk­see­si omam­me si­jaan.

Nyt kat­se­lem­me vie­lä kuin ku­vas­ti­mes­ta, kuin ar­voi­tus­ta, mut­ta sil­loin nä­em­me kas­vois­ta kas­voi­hin. Nyt tie­to­ni on vie­lä va­ja­vais­ta, mut­ta ker­ran se on täy­del­lis­tä, niin kuin Ju­ma­la mi­nut täy­del­li­ses­ti tun­tee. 1. kir­je ko­rint­ti­lai­sil­le 13:12.

Siu­nat­tua ke­sää!

Kati Vir­ta­nen

vs. di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä

Tar­jan­teen seu­ra­kun­ta