Joulun lähestymisen huomaa monesta asiasta. Jouluvalot osuvat käsiin kuin huomaamatta ja löytävät tiensä ikkunaan. Ikkunalaudalle ilmestyy kynttelikkö ja ulos lyhty. Ja pihavalot ja ulkotuli.
Joskus tuntuu ehkä siltä, että vähempikin riittäisi. Jotkut valot saattavat myös tuntua liian räikeiltä hämyiseen iltaan. Joskus on sitten niinkin, että juuri ne ylikirkkaat ja yllättävät valot ovat ne, jotka tuovat joulumielen tullessaan.
Sinä jouluna oli raikas talvisää. Aattona pakkasta oli viitisentoista astetta. Keskipäivällä aurinko käväisi pilvettömällä taivaalla, mutta alkoi nopeasti laskea.
Jouluvalmisteluni olivat niin hyvällä mallilla, että päätin käydä lenkillä ennen joulusaunaa. Lumi narskui jalkojeni alla, kun juoksin tuttua tietä hengitys höyryten. Taivas muuttui vaaleasta syvänsiniseksi. Ihaillen katselin, kuinka tähdet syttyivät taivaalle.
Katuvalojen päätyttyä näkymät paranivat entisestään. Hanki hohti edelleen, vaikka oli jo pimeää. Tie ei tuntunut liukkaalta, joten jatkoin matkaani luonnon kauneudesta ja lumen välkkeestä nauttien. Jääkin oli kuin kuunsäteistä kudottua.
Muita liikkujia ei näkynyt. Aivan yksin en sentään liikenteessä ollut, sillä kuulin takaani auton äänen. Tarkistin, että heijastimeni olivat paikoillaan, ja siirryin tien vasempaan reunaan.
Samassa näin jo auton valokiilojen pyyhkivän nilkkojani. Tie välähti niin valoisaksi, että jouduin siristelemään silmiäni. Häikäisy vähän rikkoi tunnelmaa, mutta vielä siinä vaiheessa, kun huomasin auton hidastavan, ajattelin silti vain, että onpa huomaavainen kuljettaja. Kun auto oli aivan takanani ja kuulin ikkunan avautuvan, aloin kuitenkin huolestua: Entä jos hidastelussa ei ollutkaan kyse kohteliaisuudesta?
Seuraavaan taloon oli vielä matkaa, eikä missään näkynyt ketään, keneltä olisin tarvittaessa voinut pyytää apua. Siltä varalta, että tulija oli viettämässä aattoiltaa vähemmän rauhallisesti ja hiljaisesti kuin joulurauhan julistuksessa kehotettiin, varauduin siis pakenemaan. Lohduttauduin ajatuksella, että olin ainakin hyvässä kunnossa. Todennäköisesti pääsisin karkuun.
Onneksi käännyin kuitenkin ensin katsomaan viereeni ehtinyttä autoa. Ikkuna oli jo aivan auki. Sieltä kurottui ulos varsin tutun näköinen hahmo: Joulupukki.
”Hyvää joulua!” hän toivotti pörröisen partansa takaa, hymyili leveästi, heilautti kättään ja ajeli matkoihinsa.
”Kiitos, samoin!” huutelin perään, mutta en ole varma, kuuliko hän.
Ehkä toivotukset menevät tätä kautta perille. Ja terveiset, että oikein hyvät valot hänellä olivat, vaikka niitä ensin vähän epäilinkin.
Kirjoittaja on ruovesiläistaustainen toimittaja
Viime viikolla sain päähäni tehdä pientä piharemppaa. Vääntäisin muutaman kiven maasta ylös, ja tekisin niistä aistikkaan pengermän. Päältä se olisi tasainen, ja reunalle istuttaisin kivikkokasveja. Pikku juttu, helppo homma.
Viime viikolla sain päähäni tehdä pientä piharemppaa. Vääntäisin muutaman kiven maasta ylös, ja tekisin niistä aistikkaan pengermän. Päältä se olisi tasainen, ja reunalle istuttaisin kivikkokasveja. Pikku juttu, helppo homma.
Törmäsin muutama kuukausi sitten iltapäivälehdissä juttuihin rumimmista esineistä, joita ihmiset kodeissaan säilyttivät. Siitä innostuin itsekin etsimään kotoani esinettä, joka olisi niin ainutlaatuisen ruma, ettei siitä hennoisi edes luopua.
Törmäsin muutama kuukausi sitten iltapäivälehdissä juttuihin rumimmista esineistä, joita ihmiset kodeissaan säilyttivät. Siitä innostuin itsekin etsimään kotoani esinettä, joka olisi niin ainutlaatuisen ruma, ettei siitä hennoisi edes luopua.
Ei se tästä vuodenajasta silti huonoa tee. On siinä puolensakin, että on hämärää ja koleaa. Esimerkiksi flunssaa potee mukavammin marraskuussa kuin kesähelteellä. Huone on helppo pitää viileänä, eikä auringonpaiste ota silmiin. Eikä räntäsateessa harmita, ettei pääse ulos.
Ei se tästä vuodenajasta silti huonoa tee. On siinä puolensakin, että on hämärää ja koleaa. Esimerkiksi flunssaa potee mukavammin marraskuussa kuin kesähelteellä. Huone on helppo pitää viileänä, eikä auringonpaiste ota silmiin. Eikä räntäsateessa harmita, ettei pääse ulos.
Vuodenvaihteessa on mukava luoda katsaus sekä menneeseen että tulevaan. Päättynyttä vuotta voi muistella vaikka valokuvia katselemalla. Alkaneelle vuodelle voi tehdä suunnitelmia ja lupauksia.
Vuodenvaihteessa on mukava luoda katsaus sekä menneeseen että tulevaan. Päättynyttä vuotta voi muistella vaikka valokuvia katselemalla. Alkaneelle vuodelle voi tehdä suunnitelmia ja lupauksia.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste