Syntymäselvitystä teettäessämme runkonumeron perusteella selvisi, että hän on vanhaa paikkakuntalaista sukujuurta, Ruovedelle tehtaalta muuttanut maaliskuulla 1981.
Omistaja luopui mopostaan, ja Tunturi joutui evakkomatkalleen. Myytiin peltomopoksi nuorille harrastajille. Kiivaassa käytössä koneesta lähti parhaat mehut, ja se talutettiin odottamaan kohtaloaan. Vaan tästä alkaa Papan uusi elämä.
Kymmeniä vuosia parvisillan alla sateessa ja pakkasen armoilla, oli siinä raukalla kestämistä.
Kunnes eräänä päivänä hän havahtuu ikiunestaan. Joku silittelee hellästi jo pahoin ruostunutta pintaa, puheleekin itsekseen: ”Oot päässy vähän huonolle hapelle, reppana.” Mitä, minäkö?
Samassa tuntee, että jo nostetaan jaloista ylösalaisin, päähän tässä sekoaa. Käännetään ja väännetään, ja nyt nostetaan taas ilmaan – aletaan kantaa punaisen farmarin perään.
Takaluukku paiskataan kiinni, näen lasista tuon saman miehen turilaan kaivavan jotain taskustaan. Voi pahus sentään, minut myytiin taas evakkoon viskipullosta.
Miehet naureskelevat keskenään, nyt alkaa jo sapettaa moinen tirskuminen. Lyövät kättä päälle, ja höppänä käynnistää farmarin moottoria.
Torkahdan hetkeksi aikaa. Taas aukeaa luukku, samassa minut kiskaistaan kirkkaaseen auringonvaloon. Vanhaa hirsiseinää näkyy joka puolella.
Näen vierelläni toisen mopon. Kysäisen: ”Mistäpäin sinä oot tänne tullut?” Ei vastausta. Olkoon, jos ei halua puhua.
Toisella on paremmat vaatteet kuin itselläni, oikein punavalkoinen puku päällä. Tunturi se näyttää vieraskin olevan, itseäni iäkkäämpi kuitenkin. Se vähän lohduttaa, ei tässä ihan huonoja olla itsekään.
Loikoilen seinää vasten auringossa, odottelen…
Ajan oloon pääsen kylpyyn. Voi kuinka hienoinen hiekka tuntuukaan hyvältä, kutina on poissa samantien iholtani.
Ei taidakaan olla hullumpi, tuo höppänä äijä. Katselee minua hymy suupielessään, silittelee ja puhuu samalla jostain hiekkapuhalluksesta.
Minua hoidetaan, hampaanikin paikataan. Saan uudet alusasut, harmaat, vähän vanhahtavat mielestäni. Taas höppänä puhuu itsekseen jostain pohjamaalista.
Vihdoin koittaa päivä, jolloin kylän räätäli alkaa sovittaa minulle uutta pukua. Tyylikkään vihertävä, katselen itseäni joka suunnasta. Saan uudet kengät, ne ovat onneksi mustat ja istuvat hyvin jalkaani.
Tunnen olevani kuin uudesti syntynyt, pääsen muiden kaltaisteni seuraan. Heitä on kolme muuta, ehkä sisaruksia. Ovat vaan niin erilaisia vaatetukseltaan, kuitenkin hienoja.
Vietän hyvin ansaittuja eläkepäiviä, saan ajoittain vieraitakin seurakseni. Usein kuulen heidän sanovan: ”Tuo vihreä pappa on upean värinen.”
Silloin tunnen kiitollisuutta noita kahta tuunaajaa kohtaan, jotka antoivat minulle lisäkilometrejä ajettavakseni. Kun nyt katsot muodonmuutostani, uskoisin sinunkin olevan samaa mieltä kanssani, ainakin hiukkasen sentään.
Kymmeniä vuosia parvisillan alla
sateessa ja
pakkasen armoilla.
Matti on suvun päämies, äidin vanhimman sisaren esikoinen. Honkajoella syntynyt sotavuosina 1942, tottunut kovaan työntekoon jo nuorena sen ajan mukaan.
Matti on suvun päämies, äidin vanhimman sisaren esikoinen. Honkajoella syntynyt sotavuosina 1942, tottunut kovaan työntekoon jo nuorena sen ajan mukaan.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste