Kirkonkellot
Tämän kuun lopussa ensimmäinen valtio eroaa Euroopan Union jäsenyydestä. Aiemmin ainoastaan Grönlanti on jättänyt EEC:n vuonna 1980. Se hoidettiin aikanaan niin, että se ei muodostanut uhkaa Tanskan kuningaskunnan yhtenäisyydelle tai EEC:n tulevaisuudelle. Toivottavasti tälläkin kertaa käy samoin.
Euroopan kansat osaavat tulla yhteen. Ne osaavat myös riidellä. Sen historia on opettanut. Yhteistyössä on kuitenkin voimaa, ja jaettu ilo on yleensä puolet enemmän.
Mutta tarvitaanko yhteistyötä varten erillinen hallinto? Jos sellainen halutaan, se yleensä on byrokraattinen, tuhlaileva, oman kuplansa muodostava ja korruptoitunutkin. Tällainen oli esimerkiksi keskiajan Vatikaani, jota vastaan Martin Luther hyökkäsi. Eivätkä ne piirteet ole EU:llekaan vieraita. Mutta tämä lienee se hinta, joka yhteishallinnosta täytyy maksaa.
Kristinusko on yhdistänyt Euroopan kansoja. Ennen muuta kulttuurisesti, mutta myös hallintorakenteiden kautta. Kristillinen kirkko on myös jakanut Eurooppaa, erityisesti sillä Lutherin viitoittamalla tiellä Rein–Tonava-linjaa pitkin. Pohjoispuoleltaan olutta ja voita käyttävään Eurooppaan ja etelässä oliiviöljyä ja viiniä suosivaan. Tämä on edelleenkin Euroopan tärkein jakolinja, joka näkyy nykyisessä EU:ssakin.
Britannia saarena on jonkin verran näiden jakolinjojen ulkopuolella, vaikka pelastikin mantereen kaksi kertaa viime vuosisadalla. Sillä on myös toinen yhteisö: Brittiläinen kansanyhteisö. Se lienee brexitin perimmäinen syy, kauppa entisten siirtomaiden kanssa helpottuu Euroopan unionin ulkopuolella.
Silti yhteisöä ei kannata jättää keveästi. Siinä joutuu aina luopumaan vähän omastaan, ja jotain se aina maksaa. Eikä mikään yhteisö tai hallinto ole täydellinen. Mutta olisiko parempi, että sellaista ei sitten ole? Tätä voi jokainen miettiä myös omalla kohdallaan.
Hyvä yhteistyö on aina mahdollista, jos on tahtoa. Suomen ja Norjan raja on tästä hyvä esimerkki. Sekin on EU:n ulkoraja. Toivottavasti Brittein saarille ei tule mitään sen kummempaa.
Kinkeriperine on leimannut ja muovannut suomalaista yhteiskuntaa. Lukukinkereille ihmisiä rohkaistiin painetun sanan pariin ja sitä myöten laaja-alaisempaan osallisuuteen yhteiskunnassa.
Kinkeriperine on leimannut ja muovannut suomalaista yhteiskuntaa. Lukukinkereille ihmisiä rohkaistiin painetun sanan pariin ja sitä myöten laaja-alaisempaan osallisuuteen yhteiskunnassa.
Saamme viettää Ruovedellä noitakäräjäviikkoa. Ilojuhlaa siitä, että pitäjämme on ollut sellainen, että yli kolmeen ja puoleensataan vuoteen ketään ei Ruovedellä ole poltettu noitana.
Saamme viettää Ruovedellä noitakäräjäviikkoa. Ilojuhlaa siitä, että pitäjämme on ollut sellainen, että yli kolmeen ja puoleensataan vuoteen ketään ei Ruovedellä ole poltettu noitana.
Johanneksen evankeliumista muistamme, kuinka Magdalan Maria seisoi haudan suulla ja itki. Hän etsii Herraansa. Etsi, muttei heti löytänyt. "Missä Hän on? Mihin Hänet on viety? Ensin Marian elämänsisältö kammottavalla tavalla teloitettu Golgatalla, nyt oli vielä hautakin tyhjä. Voiko lyötyä vielä enempää lyödä?
Johanneksen evankeliumista muistamme, kuinka Magdalan Maria seisoi haudan suulla ja itki. Hän etsii Herraansa. Etsi, muttei heti löytänyt. "Missä Hän on? Mihin Hänet on viety? Ensin Marian elämänsisältö kammottavalla tavalla teloitettu Golgatalla, nyt oli vielä hautakin tyhjä. Voiko lyötyä vielä enempää lyödä?
Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin. Vielä on ehkä valmisteluja jäljelle, kiirettä, stressiä, askaretta ja kaikenlaista puuhaa, mutta kohta se lakkaa. Hiljaisuus laskeutuu ja alkaa juhlapyhät. Niitä valmistaudumme asianmukaisella hartaudella viettämään Jumalan suuremmaksi kunniaksi, toivottavasti.
Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin. Vielä on ehkä valmisteluja jäljelle, kiirettä, stressiä, askaretta ja kaikenlaista puuhaa, mutta kohta se lakkaa. Hiljaisuus laskeutuu ja alkaa juhlapyhät. Niitä valmistaudumme asianmukaisella hartaudella viettämään Jumalan suuremmaksi kunniaksi, toivottavasti.
Ensi lauantaina tuhannet ja taas tuhannet hautakynttilät valaisevat syksyn pimeää marrasta. Niiden liekit kurottautuvat hentoina ja hauraina taivasta kohti, ja kertovat näin ihmisen muistista.
Ensi lauantaina tuhannet ja taas tuhannet hautakynttilät valaisevat syksyn pimeää marrasta. Niiden liekit kurottautuvat hentoina ja hauraina taivasta kohti, ja kertovat näin ihmisen muistista.
Olemme saaneet kuulla ilouutisen, että naalin pesintä on pitkästä aikaa onnistunut Suomessa. Se on hienoa, olkoonkin, että Suomen naalikanta on vain Ruotsin ja Norjan naalikannan häntä eikä erityisen uhanalainen.
Olemme saaneet kuulla ilouutisen, että naalin pesintä on pitkästä aikaa onnistunut Suomessa. Se on hienoa, olkoonkin, että Suomen naalikanta on vain Ruotsin ja Norjan naalikannan häntä eikä erityisen uhanalainen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste