Tur­koo­sin­kirk­kaal­la tai­vaal­la val­koi­set pil­ven kum­pa­reet, tyyn­ty­vä il­ta, edes­sä avau­tu­va ras­va­tyy­ni jär­ven pin­ta. Kui­kan huu­to. Hil­jal­leen vi­o­le­tik­si vär­jäy­ty­vä tai­vaan­ran­ta.

Luon­non ve­det ovat suo­ma­lai­sil­le rak­kai­ta. Nii­den ää­rel­le ha­lu­am­me ren­tou­tu­maan, va­paa-ai­kaa viet­tä­mään, ka­las­ta­maan, ve­nei­le­mään, ui­maan. Nii­den ää­rel­lä pa­hoi­tam­me mie­lem­me, jos Suo­men ly­hyt kesä pais­koo rän­tä­kyl­mää vet­tä nis­kaan, jos naa­pu­rit aja­vat ui­ma­pat­joil­laan lii­an lä­hel­le omaa lai­tu­ri­am­me ja eten­kin, jos he keh­taa­vat ui­da alas­ti tai soit­taa vää­rän­lais­ta ra­dio-oh­jel­maa ran­nal­laan.

Ihan oi­kein, kun oli kän­nis­sä­kin.

Ve­nei­lys­tä on ank­ku­roi­tu­nut ar­ki­kie­len­käyt­tööm­me usei­ta ku­vai­le­via sa­no­ja.

Me luo­vim­me ja na­vi­goim­me, me pur­jeh­dim­me elä­mäm­me ris­ti­aal­lo­kos­sa, käym­me aal­lon­poh­jas­sa, ja otam­me kurs­sin koh­ti tur­va­sa­ta­maa.

On­net­to­muus ja krii­sit py­säyt­tä­vät ai­na. Sun­nun­tai­na louk­kaan­tui Jä­min­ki­poh­jas­sa va­ka­vas­ti moot­to­ri­pyö­räi­li­jä, joka tör­mä­si pa­ket­ti­au­ton pe­rään ja liu­kui sii­tä as­falt­tia pit­kin vas­taan­tu­le­vaan au­toon. Jo­kai­nen voi ku­vi­tel­la, min­kä­lais­ta jäl­keä as­falt­ti te­kee pal­jaal­le ihol­le, kun vaa­te­tuk­se­na on vain short­sit ja pai­ta. Moni sa­noo, et­tä oma syy ja ihan oi­kein, kun oli kän­nis­sä­kin. Joku toi­nen to­te­ai­si, et­tä on­nek­si osui­vat va­hin­got it­sel­le ei­kä vi­at­to­mal­le ohi­kul­ki­jal­le. Sil­ti kaik­ki ta­pah­tu­maan mu­kaan jou­tu­neet kär­si­vät ai­na. Ko­la­ris­sa osa­puo­li­na ja pe­las­tus­toi­mis­sa ovat var­mas­ti jär­kyt­ty­nei­tä. Myös minä, vaik­ka vain kir­joi­tin uu­ti­sen sii­tä.

Eräs turk­ki­lai­nen mies sa­noi ker­ran mi­nul­le, et­tä Tur­kis­sa suo­ma­lai­sia pi­de­tään tyh­män­kilt­ti­nä kan­sa­na. Tämä joh­tuu sii­tä, kun niin nöy­räs­ti nou­da­tam­me kaik­kia EU:n mää­räyk­siä, ja sii­tä, mi­ten hel­pos­ti me an­nam­me it­se­äm­me hui­ja­ta Tur­kin ba­saa­reis­sa ja ra­vin­to­lois­sa.

Tämä tyh­män­kilt­ti kan­sa sai ko­ro­na­vi­ruk­sen ai­soi­hin, kun nou­dat­ti kil­tis­ti oh­jei­ta. Tämä tyh­män­kilt­ti kan­sa sit­ten var­maan kyl­läs­tyi ole­maan nöy­rä, kun tur­va­vä­lit ja muu­kin tur­val­li­suus näyt­tää näin ke­säl­lä mo­nel­la unoh­tu­van.

Toi­von meil­le kai­kil­le, et­tä sel­vi­äm­me elä­mäm­me ka­ri­kois­ta, et­tä saam­me ku­kin ai­na vä­lil­lä uut­ta tuul­ta pur­jei­siin – ja vä­lil­lä myös myö­tä­tuul­ta osak­sem­me.