Teen ainakin hetkellisesti onnistuneen, aamupalan mittaisen intervention lasten pelisuunnitelmiin ja katan aamupalan heille ja tarjoilen sen Peltsin toinen luonto -sarjan kera. Kun aamupalasta on enää murusia, kaksi porkkanaa ja Peltsi jäljellä, jään itse oman teemukini kanssa töllöttämään Haltin huiputusta.
Suhtaudun eräseikkailuihin hieman pelonsekaisesti. Olen täysin vakuuttunut, että en Lapin erämaasta löytäisi takaisin ihmisten ilmoille ja samalla olen kovasti kiinnostunut jylhistä maisemista. Uppoudun täysillä upeisiin maisemiin, jotka aukeavat ruudulta.
Pian olen jo googlaamassa täyttä päätä ja lueskelen sitä sun tätä eräilyyn liittyvää. Lopulta hiihtovaelluksen kohdalla luovutan ja päätän, että pellon kiertäminen suksilla lienee tuhdin aamupalan jälkeen minulle sopivin eräimainen talvilaji.
Sain kuitenkin viestin, että latukonekin on juuri kiinnostunut pellon kiertämisestä, joten talvilajeista aamupalan sulatteluun valikoituu pyöräily. Nastarenkaita en ole vielä äheltänyt pyörään alle mutta lasken rengaspaineita ja pidän peukkuja etten pyllähtäisi.
Muutama kilometri lumisia teitä muistuttaa taas miten hauskaa pyöräily on. Ilman äkkinäisiä liikkeitä pysyn pystyssäkin koko matkan.
Pyöräily ei ehkä ole kaikkein tyypillisimpiä talvilajeja mutta luonnistuu kyllä ja mitä pulleammat paksurenkaat tai tiuha valikoima nastoja sitä varmempaa on matkanteko. Otan nastattoman pyöräilyn teknisen harjoituksen kannalta. Viime talven lumipyöräilyistä ammensin kesän pyöräilyihin uskallusta.
Oma talvilajisuosikkini sen sijaan vaatii muhkeat villasukkavarastot. Olen hurahtanut villasukkajuoksuun.
Villasukkajuoksu pimeänä talvi-iltana metsäteillä ja poluilla on aika messevää. Kengätön hömpöttely osoittautui yllättäen myös koko perheen lajiksi. Siinä missä me vanhemmat pystymme kolme kilometriä puksuttelemaan, ennen kuin pohjeet uuvahtavat, jaksavat kevyet lapset pinkoa saman matkan välillä lumipöykkyihin sukellellen.
Villasukkajuoksu on ehdoton varpaiden verenkierron käynnistäjä. Joka lenkin jälkeen koko jalkaterä hehkuu lämpöä. Erinomainen laji istumatyöläiselle. Alku pitää vain ottaa varovasti, että jalat tottuvat siihen, että niiltä on viety kengän suoma tuki ympäriltä. Joutuvat nakkivarpaat itse hommiin!
Vanha kunnon murtsikka eli murtomaahiihtokaan ei petä työpäivän jälkeen. Tylsä, jatkuva, väitän jopa meditatiivinen koko kehon liike antaa ajatuksille mahdollisuuden vaeltaa ja risteillä, ehkä joku oivalluskin saattaa siellä ladulla syntyä. Itse pidän eniten pimeässä hiihtämisestä. Siihen liittyy jokin turvallisen möröttämisen tunne. Se on hyvin rauhoittavaa. Kevätaurinko tuo taas maiseman näkyväksi ja täräyttää pisamat pipon alta pilkistävään nenään ja herättelee möröttelijänkin.
Tänä talvena en vielä ole kokeillut matkaluistelun meditatiivisuutta. Se sujuu myös kaunoluistimilla, siitä minulla on kokemusta. Kokeilematta tänä talvena ovat myös lumikenkäily ja monen kehuma liukulumikenkäily. Mutkamäkikin on tältä talvelta vielä jäänyt. Pulkkamäkeen sen sijaan pääsee ihan omassa pihassakin.
Huomaan että luminen talvi tarjoaa varsinaisen ulkonaliikkujan runsauden pulan. Mahdollisuuksia olisi jopa niihin huikeisiin eräseikkailuihinkin asti mutta pienimuotoisempiakin arkeen paremmin mahtuvia miniseikkailuja luminen talvi tarjoaa yllin kyllin. Seuraavaksi olen päättänyt kokeilla avantouintia!
Anna Häyrynen
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste