Maisemamaalaus on Ruoveden aineeton kulttuuriperintö
Kulttuurin ja taiteen teemat ovat tärkeitä. Kun tärkeistä asioista keskustellaan, nousee esille myös se, millainen kirjo merkityksiä käsitteille annetaan. Taidetta ovat niin digitaaliset jäljennökset maalauksista kuin lasten luova toiminta.
Kun taiteen ja kulttuuriin soveltavia strategioita mietitään, tulee tehdä selväksi, ettei kaikkia sisältöjä tavoiteta yhdellä hankkeella tai yhdessä näyttelyssä. Asioiden yksinkertaistamisella on kuitenkin sellainen harmittava piirre, että kun asia tehdään näkyväksi pelkästään hyvää tarkoittavana ideana, se tyssähtää.
Kuvataiteilijoiden työskentely Ruovedellä on aihe, joka on koukuttanut. Kulttuurimaiseman käsite taas on avannut omaa ymmärrystäni. Siinä ”kulttuuri” ei sisällä ”taidetta” ja ”maisema” ei ole tunnustetunkaan taiteilijan maalaama maisema. Ruoveden valtakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema on saanut perustelunsa teollisuus- ja liikennehistoriasta ja elinkeinotoimen muokkaamista rantamaisemista.
Aineeton eli immateriaalinen kulttuuriperintö arvottaa paikallisia kulttuurikäytänteitä (wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi).
Jos Ruovedellä haluttaisiin löytää sateenvarjokäsite, mille soveltavia ja eri toimijoiden oman kiinnostuksen, isoja tai pieniä, kulttuuri- ja taidehankkeita voitaisiin kiinnittää, hyvä ehdokas olisi maisemamaalaus, maiseman tallentaminen kuvataiteen välinein.
Vaikka kulttuuri ja taide halutaan pitää erossa poliittisesta päätöksenteosta, ja alat itsekin mielellään hakeutuvat politiikan oppositioon, niin hankemaailma ja rahallisen tuen valinnat perustuvat poliittiselle ideoinnille.
Maisemamaalaus kulttuuriperintönä mahdollistaisi erilaisia soveltamisen käytänteitä, esimerkiksi niihin tarjolla olevaa rahoitusta.
Tiina Lamminen
taidemaalari, väitöskirjan tekijä