Heikki Merisalo.
Heikki Merisalo.
Heikki Merisalo.
Muistokirjoitus
Syksyinen tuuli puhaltelee Ruoveden selällä ja kuljettaa mukanaan ensimmäisiä pudonneita lehtiä. Ylhäällä järven päällä kurjet muodostelevat aurojansa – on lähdön aika.
Niin oli myös Merisalon Heikin aika jättää lahjaksi saatu elämänsä ja lähteä kohti ikuisuutta. Heikin elämä päättyi 19.9.2019 lyhyen, mutta vakavan sairauden jälkeen.
Heikki syntyi 13.2.1932 Ruovedellä sahanhoitaja Lauri Merisalon ja pankkivirkailija Elle Merisalon esikoiseksi. Perheeseen syntyi vielä vuonna 1934 Sirkka. Lapsuutensa Heikki asui Kotvion sahan konttorin vieressä olevassa Kajasteessa. Sieltä käsin hän kävi Kirkonkylän kansakoulun.
Vuonna 1957 Heikki avioitui Taiminsa (o.s. Peltola) kanssa. Nuoripari muutti asumaan Itä-Lehtisen tilalle. Täällä he asuivat vuoteen 1961. Tänä aikana pariskunnalle oli syntynyt kaksi lasta: Jukka ja Ritva. Itä-Lehtisestä nyt jo nelihenkinen perhe muutti kuusi kilometriä alavesistöön Koljonsaareen.
Jukan tullessa kouluikään vuonna 1965 olikin aika muuttaa kirkonkylään asumaan, Lauri-isän ostamaan Vesannon kiinteistöön. Muuttovuonna perhe kasvoi lisää Arton syntyessä. Vesannossa perhe viihtyi hyvin. Kuurilan Arska sai Heikin ja Taimin kuitenkin innostumaan rivitalon päätyasunnosta Mäntytiellä. Kaupat tehtiin ja perhe muutti rivitaloon vuonna 1973.
Lapset lähtivät aikanaan maailmalle, ja Heikki ja Taimi jäivät kahdestaan. Kaipuu omaan taloon ajoi heidät kuitenkin rakentamaan uuden omakotitalon vuonna 1984 vanhan Vesannon talon paikalle.
Täällä Heikki ja Taimi asuivat aina tämän vuoden kesään asti, jolloin päättivät muuttaa Honkalan palvelutaloon asumaan.
Heikki teki työuransa Kotvio Oy:n metsätyönjohtajana vuodesta 1965 alkaen. Heikki työskenteli Kotviolla myös monessa muussa erilaisessa tehtävässä. Mikään sahan työ ei jäänyt Heikille vieraaksi. Autokuljetukset ja uitot olivat hänelle erityisen mieluisia työtehtäviä.
Ruoveden Kotiseutuyhdistyksen Maa- ja Metsäperinne-ryhmän kokoamissa ja julkaisemissa teoksissa on paljon Heikin kertomia tarinoita. Heikki kirjoitti myös Ruoveden joululehteen useita kertomuksia. Näin Heikki tallensi jälkipolville vanhaa tietoa muun muassa puiden kuljettamisesta metsästä uitoilla ja autokuljetuksilla. Heikki kuului kotiseutuyhdistykseen kymmeniä vuosia ja oli yhdistyksen aktiivinen talkoolainen.
Heikki jäi eläkkeelle vain 55-vuotiaana, mutta tekemistä ei puuttunut: Heikillä oli nyt aikaa paneutua rakkaisiin harrastuksiinsa kalastukseen ja metsänhoitoon. Ruoveden laajat vesistöt ja metsämaat olivat Heikille tuttuja. Heikki oli varmasti aikoinaan kylän aktiivisin vesilläliikkuja.
Heikki ja Taimi kalastivat yhdessä 55 vuotta. Täytettyään 80 vuotta hän ripusti verkot naulaan ja totesi, että kalastuskiintiö on nyt täynnä. Marjojen ja sienten keräily Taimin kanssa oli mukavaa puuhastelua, jossa sai olla luonnon keskellä.
Vuodenaikojen vaihtelu, säätilat, sateet, lumet, tuulet. Kaikki nämä Heikki kirjasi päiväkirjaansa. Luontopäiväkirjan pitämisen oli aloittanut jo Heikin isä Lauri. Heikki jatkoi muistiin merkitsemisiä, ja viimeiset merkinnät on tehty Honkalan palvelutalossa. Heikin muistiinpanoja tarvittiin usein, kun haluttiin selvittää säiden historiaa.
Heikki tunnettiin kylällä sosiaalisena, ystävällisenä ihmisenä. Hän halusi osoittaa kaikille ihmisille, yhteiskunnalliseen asemaan tai arvoon katsomatta, lähimmäisen rakkautta. Hän ei tuonut itseään esille eikä arvostellut muita. Heikille olivat koti ja perhe tärkeitä. Harvoin hän mihinkään halusi lähteä, paitsi perheen lasten jälkikasvua katsomaan. Muutaman kerran Taimin kanssa he kävivät ulkomailla. Heikki oli saanut kotoaan hyvän kasvatuksen ja kodin arvot. Koti on perheen keskipiste ja sen ympärillä on kotiseutu rakkaine maisemineen. Isänmaa luo turvaa kodille ja usko Jumalaan tuo tälle kaikelle tarkoituksen.
Sairaalaan siirretyn Heikin voimat loppuivat syyskuisen torstai-iltapäivän ensimmäisen tunnin aikana, ja vaimonsa kädestä kiinni pitäen hän rauhallisesti lähti ikuisuusmatkalleen. Matkalle, joka meillä kaikilla kerran on edessä.
Anna-Mari Kaskisen teksti virteen 517 kuvaa hyvin kristityn ihmisen vaellusta. Virren viimeinen säkeistö kertoo luottamuksesta ylösnousemuksen aamuun:
”Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.”
Vuodenaikojen vaihtelu, säätilat, sateet, lumet, tuulet. Kaikki nämä Heikki kirjasi päiväkirjaansa.
Mikään sahan työ
ei jäänyt Heikille
vieraaksi.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste