Vir­tain ja Ruo­ve­den seu­ra­kun­tia uh­kaa it­se­tu­ho. Mo­lem­mat seu­ra­kun­nat ai­ko­vat lak­kaut­taa it­sen­sä (exi­tus, sui­ci­de) Ne kuo­le­vat ja up­po­a­vat iki-iha­nan Tar­jan­teen sy­vän­tee­seen.

Uu­del­la seu­ra­kun­nal­la on jo oma ni­men­sä ja lo­gon­sa­kin. Joku voi­si pi­tää täl­lai­sia no­pei­ta esi­tyk­siä jopa röyh­kei­nä. Lo­gos­sa ei ole kirk­ko­ve­net­tä, mo­lem­pien seu­ra­kun­tien his­to­ri­al­lis­ta tun­to­merk­kiä. On­ko uu­del­la seu­ra­kun­nal­la vä­li­nei­tä men­nä eteen­päin ajan aal­lois­sa?

Pie­ni seu­ra­kun­ta on ai­na pa­rem­pi. Ih­mi­set tun­te­vat toi­sen­sa. Suu­res­sa seu­ra­kun­nas­sa ym­mär­rys jä­se­nyy­des­tä hä­vi­ää. Työn­te­ki­jöi­tä ei tun­ne­ta. He jää­vät kas­vot­to­mik­si. Mu­ro­lees­ta Lie­den­poh­jaan on pit­kä mat­ka.

Seu­ra­kun­ta­työs­sä on kyse Ju­ma­lan koh­taa­mi­sen sa­lai­suu­des­ta. Ir­ral­li­suus ei ra­ken­na us­koa ei­kä seu­ra­kun­taa. Us­kon kut­su on sii­nä, et­tä olem­me Ju­ma­lan työ­to­ve­rei­ta, vas­tuu­seen kut­sut­tu­ja Kris­tuk­sen val­ta­kun­nas­sa. Tämä val­ta­kun­ta on mei­tä ih­mi­siä suu­rem­pi. Vas­tuu­seen kut­sut­tu­ja ovat seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jät, luot­ta­mus­hen­ki­löt ja ta­val­li­set seu­ra­kun­ta­lai­set. Kaik­ki ovat vas­tuus­sa elä­mäs­tään py­häl­le Ju­ma­lal­le.

Yh­dis­tä­mi­ses­sä ei myös­kään ole kyse pel­käs­tään hal­lin­nol­li­ses­ta rat­kai­sus­ta.

Sa­no­taan, et­tä ih­mi­set ovat etään­ty­neet kir­kos­ta ja sen sa­no­mas­ta. Asia on myös toi­sin päin. Vir­tain ja Ruo­ve­den seu­ra­kun­nat etään­ty­vät lak­kaut­ta­mi­sil­laan jä­se­nis­tään. Sa­mal­la ne etään­ty­vät en­tis­tä enem­män myös niis­tä ih­mi­sis­tä, jot­ka ei­vät seu­ra­kun­taan kuu­lu. Otak­sut­ta­vaa on, et­tä uu­den seu­ra­kun­nan pe­rus­ta­mi­nen ei tule li­sää­mään seu­ra­kun­nan ve­to­voi­maa.

Yh­dis­ty­mi­sen vas­tus­ta­mi­nen ei ole tun­ne­a­sia. On yk­sin­ker­tai­ses­ti jär­ke­vää pi­tää yl­lä pie­niä, ih­mi­sen­ko­koi­sia seu­ra­kun­tia. Pien­ten yh­tei­sö­jen edut tun­ne­taan jo yri­tys­maa­il­mas­ta­kin. Mitä kiin­te­äm­min työn­te­ki­jä tun­tee kuu­lu­van­sa yh­tei­söön­sä, sitä pa­rem­pi työn­te­ki­jä hän on yri­tyk­sel­leen. Tämä on tot­ta seu­ra­kun­ta­yh­tei­sös­sä­kin. Ir­ral­li­suus te­kee vä­lin­pi­tä­mät­tö­mäk­si.

”On kyse vain hal­lin­nos­ta”

Yh­dis­tä­mi­ses­sä ei myös­kään ole kyse pel­käs­tään hal­lin­nol­li­ses­ta rat­kai­sus­ta. Jos hal­lin­to on kal­lis­ta, sitä pi­tää yk­sin­ker­tais­taa. Tun­nem­me voi­mat­to­muut­ta, kun hal­lin­to etään­tyy meis­tä. De­mok­ra­tia ka­pe­nee. Täs­tä ei kai tar­vit­se tänä päi­vä­nä kek­siä esi­merk­ke­jä. Isot hal­lin­to­ra­ken­teet ovat tul­leet uh­kaa­maan ar­kis­ta elä­määm­me.

Hank­keen yh­tey­des­sä on pu­hut­tu kir­kos­ta ero­a­mi­sen li­sään­ty­mi­ses­tä. Tut­ki­mus­ten mu­kaan syy seu­ra­kun­tien jä­sen­mää­rän las­kuun on se, et­tä kirk­ko ja seu­ra­kun­ta ko­e­taan etäi­sek­si. Nuo­ret ai­kui­set hyl­kää­vät ne ra­ken­teet, jot­ka ovat heil­le lii­an suu­ria ja etäi­siä. Tämä on ym­mär­ret­tä­vää. Pien­ten seu­ra­kun­tien lak­kaut­ta­mi­nen ei täs­sä­kään va­los­sa ole jär­ke­vää. Otak­sut­ta­vaa on, seu­ra­kun­tien lak­kaut­ta­mi­sen jäl­keen kir­kos­ta ero­a­mi­nen li­sään­tyy ja ta­lous ki­ris­tyy en­ti­ses­tään.

Meil­le on vas­tat­tu, et­tä seu­ra­kun­tam­me ei ole krii­si­seu­ra­kun­ta. Sit­ten on jat­ket­tu: nyt on syy­tä va­rau­tua…Toki ka­ri­kot pi­tää näh­dä ja ne pe­lot­ta­vat. Väy­lä­mer­kit ei­vät kui­ten­kaan saa ol­la hu­kas­sa. Us­ko ja luot­ta­mus tu­le­vai­suu­teen aut­ta­vat sel­viy­ty­mään vas­ta­tuu­leen­kin sou­det­ta­es­sa.

Yh­dis­ty­mis­han­ke on pe­ruu­tet­ta­va.

On ker­rot­tu, et­tä seu­ra­kun­nan la­ki­sää­tei­set toi­met vaa­ran­tu­vat ta­lou­den ki­ris­ty­es­sä. Kuin­ka moni päät­tä­jis­tä tie­tää, mitä nämä la­ki­sää­tei­set toi­met ovat? Seu­ra­kun­nat ovat Ju­ma­lan sa­nan ja sak­ra­ment­tien ja­ka­mis­ta var­ten. Kirk­ko­la­ki ja Kirk­ko­jär­jes­tys mää­rää­vät, et­tä seu­ra­kun­nas­sa pi­tää ol­la ju­ma­lan­pal­ve­lus­toi­min­taa (mm. pa­pit, kant­to­rit), di­a­ko­ni­a­työ­tä (di­a­ko­ni) ja rip­pi­kou­lu­työ­tä eli kas­va­tus­työ­tä. Hau­taus­toi­mi kuu­luu seu­ra­kun­nal­le. Mi­tään muu­ta lait ei­vät edel­ly­tä. Työ­tä voi­daan ka­ven­taa ja kes­kit­tää, kun­nes pa­rem­pi ai­ka koit­taa.

Maa­seu­dul­la tar­vi­taan näi­nä päi­vi­nä lu­jaa it­se­tun­toa. Kun­nan­joh­ta­ja pu­hui taan­noin Ur­hei­lu­ta­lon pa­nee­lis­sa, et­tä pi­tää ol­la yl­pei­tä Ruo­ve­des­tä. Hyvä. Nyt pi­tää he­rä­tä, mo­nes­sa­kin mer­ki­tyk­ses­sä.

Tämä ti­lan­ne on myös et­sik­ko­ai­ka, kään­ne­koh­ta, mah­dol­li­suus. Oman seu­ra­kun­nan mer­ki­tyk­sen ym­mär­tä­mi­nen on osa us­kon ym­mär­ryk­sen li­sään­ty­mis­tä.

Yh­dis­ty­mis­han­ke on pe­ruu­tet­ta­va. Mei­tä kut­su­taan ak­tii­vi­suu­teen, oman seu­ra­kun­nan jä­se­ni­nä toi­mi­mi­seen ja ko­ti­seu­ra­kun­ta­rak­kau­teen. Vin­han kir­ja­kau­pan ylös­nou­se­mus, yh­teis­työ seu­ra­kun­nan ja kun­nan kans­sa on kii­tet­tä­vää. Kul­ku­rin kap­pe­lin ra­ken­ta­mi­nen Vi­su­ve­del­le on upea asia. Mo­lem­mat ovat merk­ke­jä elä­män uu­dis­tu­mi­ses­ta.

Nyt ei ole luo­vut­ta­mi­sen ja pe­rik­si an­ta­mi­sen ai­ka. Maal­lis­tu­nees­sa sa­ta­ma­kau­pun­gis­sa Paa­va­li­kin ke­hot­ti kes­tä­vyy­teen. Hän va­roit­ti nyk­kei­ly­ter­mein pää­mää­rät­tö­mäs­tä il­maan ho­su­mi­ses­ta (1Kor.9:26). Nyt ei ole ai­ka ho­sua il­maan ja heit­tää pyy­het­tä ke­hään. Ju­ma­la kan­taa mei­tä, kun olem­me roh­kei­ta ja py­sym­me it­se­näi­si­nä.

Kii­tok­set vt. kirk­ko­her­ra Juk­ka Tas­ki­sel­le avoi­mes­ta toi­min­nas­ta eteen lan­gen­nees­sa vaa­ti­vas­sa työ­teh­tä­väs­sä. Ei­vät tien­neet seu­ra­kun­tien päät­tä­jät­kään eh­dok­kaik­si aset­tu­es­saan kuin­ka vaa­ti­vaan paik­kaan jou­tui­si­vat.

Kir­joit­ta­ja on pas­to­ri Ruo­ve­del­lä v. 1978-