En ole mikään autonarri, minulle auto on välttämätön apuneuvo, jota tarvitsen päästäkseni Unkarin mökilleni, ei enempää. Autoni ei ole statussymboli, tärkeää on vain se, että se on luotettava, starttaa silloin kun haluan ja kulkee mukisematta.
Lähdin kerran kesällä ajamaan Itävallan puolelle ostoksille – raja oli silloin auki, mutta tie rajalle oli remontissa, niin että jouduin kiertämään mukkulaista soratietä, ennen kuin pääsin päällystetylle tieosuudelle. Sinne päästyäni huomasin, että olin unohtanut puhelimen kotiin. Pitäisikö palata hakemaan se? Äh, en ole kännykän orja, totta kai minä yhdestä kauppareissusta ilman kännykkää selviän! En palannut.
Äh, en ole kännykän orja, totta kai minä yhdestä kauppareissusta ilman kännykkää selviän!
Ensimmäinen etappini oli itävaltalaisen naapurikylän vihanneskoju, joka toimii itsepalveluperiaatteella. Valitsin ostokseni, laskin niitten hinnan ja pudotin rahat kassalippaaseen.
Kun yritin startata autoani, se ei pukahtanutkaan. Ei pienintäkään inahdusta! Mitäs nyt? Olen itävaltalaisen moottoriklubin jäsen juuri tällaisia tilanteita varten, siis soitto klubin numeroon. Mutta miten?
Kävelin kyläkapakkaan, selitin tilanteen ja pyysin puhelinta lainaksi. Moottoriklubin puhelunvälittäjä lupasi, että mekaanikko tulisi paikalle kolmen vartin päästä. Soitamme, kun hän on lähellä, hän lisäsi ja minun oli sanottava, ettei kannattanut soittaa, käytin lainapuhelinta. Siinä tapauksessa minun olisi oltava koko ajan auton luona, mekaanikko saattaisi tulla aikaisemminkin.
Siinäpä seisoin, kylän sivukadulla talorivistön edessä. Siinä kylässä talot ovat toinen toisissaan kiinni, puutarhat niitten takana, edessä pieni nurmikkokaista ja puita, kukkaistutuksia. Aika kului, tarkkailin oravaa, joka oli huomannut minut ja tuli uteliaana aina vähän lähemmäs. Lopulta se livahti lähimmän puun oksistoon enkä enää nähnyt sitä.
Vieressä olevasta talosta oli ilmeisesti myös huomattu minut, sieltä saapasteli vanha vaari puhuttamaan minua. Hän jakoi kiitosta siitä, että olin sammuttanut auton moottorin ostosteni ajaksi, pakokaasut kuulemma pilaavat vihannesten maun, hän maistaa sen. Juttelimme niitä näitä, sitten hän palasi taloonsa.
Aika kului, mekaanikkoa ei kuulunut. Paikalle pyöräili vanha nainen, jolta heti kysyin, oliko hänellä puhelinta. Ei ollut sillä kertaa, muuloin kyllä aina oli. Hänen tarakallaan oli kori, joka oli peitetty froteepyyhkeellä ja sen alla liikahti jokin. Uteliaisuuttani kysyin, mitä korissa oli. Kissa, koiranpentu?
Nainen kohotti pyyhettä ja nosti syliinsä – kukon! Se oli kuulemma hänen vakituinen seuralaisensa, Fritsi, mukana joka paikassa paitsi sängyssä. Hän puheli kukolle ja se vastasi hänelle, istu-ja-pala! Se vastaa aina, sen vastausta ei kyllä ymmärrä, mutta mitä se haittasi, kuulen.
Sitten paikalle käveli rollaattoriin nojaten toinen vanha nainen, jolta edellinen heti tiukkasi puhelinta. Hänellä oli se mukana, mutta akku on aika vähissä. Pyysin sitä hetkeksi lainaan, soitin moottoriklubin numeroon, koska aikaa oli kulunut jo kohta kaksi tuntia. Sain epäystävällisen vastauksen: Tänään on perjantai, kaikenlaista sattuu teillä, ette te ainoa asiakas ole, älkää sellaista kuvitelko!
Auto saattaisi hyvinkin startata kaksikymmentä kertaa ja sitten kerran taas ei.
Vanhat naiset juttelivat kukon kanssa, minä manasin mielessäni autoani. Vanha se on, mutta alkaa nyt sillä lailla ryppyilemään, siitä ei hyvä seuraa! Siinä vaiheessa kun naiset siirtyivät kylän juoruihin – joku ylilääkäri oli kuulemma pannut avioeropaperit vireille heti juhlittuaan vanhempiensa kultahääpäivää – suljin korvani ja ajattelin omiani.
Lopulta mekaanikko tuli, istahti ratin taa ja starttasi. Auto hyrähti kiltisti käymään! Äh, miten se on mahdollista? Miksei se kolme tuntia aiemmin startannut? Konepelli ylös, mekaanikko räpläsi sen suojassa mitä räpläsi. Starttimoottori kuulemma oli epäluotettava, minun olisi parasta viedä auto huoltoon ja tarkistutettava asia. Auto saattaisi hyvinkin startata kaksikymmentä kertaa ja sitten kerran taas ei. Aha.
Tämän episodin jälkeen auto on startannut joka kerta ongelmitta. Mutta minä olen käynyt parissakin autokaupassa ihailemassa uusia autoja, yhtä upeata ja vähän ajettua koeautoa jo koeajoinkin, mutta ennen kuin pystyin tekemään ostopäätöksen, sain valitettavasti kuulla, että se oli myyty.
Käyttäydy kunnolla, sanon autolleni, muuten olet kohta ehtinen kaveri!
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste