Viime viikkoja ovat kuohuttaneet monet vanhustenhoivan puutteellisuudet ja epäkohdat. Jossain määrin on uutisoitu myös surkeista vammaisten hoivapalveluista, ja jopa päiväkotien alimiehityksestä. Esiin tulleet tapaukset valitettavasti lienevät vain jäävuoren huippu. Ei-hyväksyttyä toimintaa on todennäköisesti paljon enemmän sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.
Oma äitini onnistui saamaan hyvät viimeiset elinvuodet. Hän asui kaksiossaan Kainuussa, Puolangan kirkonkylällä, kunnes oli pakotettu muuttamaan hoitokotiin. Hän muutti yksityisen hoivakodin tuliterään yksiöön kodin valmistuttua. Paikan hän oli varannut jo etukäteen. En koskaan selvittänyt, miten hän rahoitti elämisenä suhteellisen kalliissa hoivakodissa.
Valoisassa ja isohkossa yksiössään hän pystyi kokkailemaan ja touhuilemaan kotiaskareita. Toki hän pystyi käyttämään hoitokodin palveluita tarvittaessa.
Äitini kuoli viisi vuotta sitten 94-vuotiaana. Hän ehti asua hoitokodissa kymmenisen vuotta.
Mikä mättää tänä päivänä?
Yksityisellä sektorilla on törmätty räikeään voitontavoitteluun ja keplotteluihin. Hoitajamitoitus on saatu näyttämään hyvältä, kun on käytetty työvuorolistoissa haamuhoitajia, allokoitu hallinto- ynnä muuta henkilöstöä hoitovuoroihin ja käytetty epäpätevää, usein tilapäishenkilöstöä, täyttämään tosiasiallista vajetta. Epäonnistumisille yksityiset isot hoivapalveluyritykset ovat mainioita keksimään selityksiä. Yksi parhaista lienee perustelu jälkikäteen, että hoivakodin täyttöaste täyttyi liian nopeasti, eikä palveluntuottaja pystynyt reagoimaan siihen...
Kun oikeasti etsitään merkittävintä juurisyytä, se on raha - tai pikemminkin rahan niukkuus. Kunnat ovat joutuneet liian tiukalle valtakunnallisessa kukkaronnyörien kiristyksessä. Ne ovat olleet pakotettuja ulkoistamaan hoivapalveluja. Kilpailutuksissa liian usein ainoa määräävä tekijä on ollut hinta, tai sen painoarvo on ollut hurjan korkea. Isot kansainväliset terveysjätit ovat saaneet kaupat uskotellessaan kunnille mitoitusten olevan vaatimusten mukaisia. Samalla ostamisen osaaminen kunnissa on ollut heikkoa ja usein tehty oto-ratkaisuilla säästötavoitteiden ohjaillessa myös kuntien virkamiesten vakanssien määrää ja miehitystä. Näin soppa on valmis.
Asioiden kuntoonsaattaminen vaatii innovatiivista yhä kasvavan haasteen riittävän rahoituksen turvaamista. Valtion budjettiin on hoivasektorille löydyttävä riittävä rahoitus keinolla millä hyvänsä. Alan imago ja houkuttelevuus on kohotettava arvoonsa, jotta resurssien saanti ja pysyvyys turvattaisiin. Työperäistä maahanmuuttoa on käytettävä hyväksi.
Väärinkäytökset on sanktioitava raskaasti. Työluvan poisotto, merkittävä sakko ja räikeimpien tapausten saattaminen tuomioistuinmenettelyyn ovat oikeita keinoja.
Valvontaa on tehostettava niin viranomaisvalvonnan, omavalvonnan kuin henkilöstön ja omaisten osalta. Kynnystä ja keinoja laiminlyöntien raportoinnista on madallettava ja helpotetettava. Osto-osaamista ja resurssointia on parannettava.
Ostokriteereissä laadun painoarvoa on lisättävä.
Keinovalikoimani asioiden kuntoonsaattamiseen ei varmastikaan ole täydellinen, mutta kattaa olennaisimmat pakko tehdä -seikat.
Itse olen eläkeläinen ja vääjäämättä kuljen kohti tilannetta, missä minun tulee saada hoivapalveluja kotiini Kekkoselle, ja sitten myöhemmin muuttaa hoivakotiin jonnekin.
Hartaasti toivon, että tuolloin asiat ovat huomattavasti paremmin kuin nyt. Nyt muutto hoivakotiin on pahimmillaan itsemurha.
Riittävän rahoituksen varmistaminen hoiva-alalle ei ole helppoa nyt valtiovallan tiukan budjetoinnin ja säätelyn aikana.
Mieleeni nousi kuitenkin tukku keinoja seuraavasti (eivät ole tärkeysjärjestyksessä): budjettivarojen siirto toiselta momentilta hoivalle, haittaverojen korotus, isojen yritysten ja/tai varakkaiden yritysomistajien yritystukien poistaminen, isojen perintöjen perintöveron korotus, varainsiirtoverojen korotus isojen yritysten osalle yrityskaupoissa, veropakolaisuuden eliminointi, isojen omaisuuksien lisävero/tukivero yhteiskunnalle, yhteisvastuukeräykset ja vapaaehtoiset kansalaiskeräykset.
Mikko Pitkänen kertoi niin hyvistä toimintatavoista kuin netin vaaroista kirjaston Kirjalitta-tapahtumassa.
Sirkku Somero
Mikko Pitkänen kertoi niin hyvistä toimintatavoista kuin netin vaaroista kirjaston Kirjalitta-tapahtumassa.
Sirkku Somero
Aila Tounas.
Sirkku Somero
– Mies on itse asiassa halunnut sähköautoa, minä olen toppuutellut. Tekniikka ei vielä ole niin kehittynyttä. Ilmastonmuutosasiat ovat kyllä mielessä, sillä tyttäreni poika Sami Pirinen on parhaillaan ylittämässä hiihtäen Grönlannin halki. Retkikunta tutkii samalla muutoksia jäätikössä.
Aila Tounas.
Sirkku Somero
– Mies on itse asiassa halunnut sähköautoa, minä olen toppuutellut. Tekniikka ei vielä ole niin kehittynyttä. Ilmastonmuutosasiat ovat kyllä mielessä, sillä tyttäreni poika Sami Pirinen on parhaillaan ylittämässä hiihtäen Grönlannin halki. Retkikunta tutkii samalla muutoksia jäätikössä.
Merja Siltala pyöräilee vuoden ympäri. Edes kova pakkanen ei estä polkupyöräilyä.
Irina Tuomainen
Merja Siltala hoitaa kauppa-asiat ja käy kuntosalilla polkupyörällä säästä riippumatta. Edes kova pakkanen ei ole pyöräilyn esteenä.
Merja Siltala pyöräilee vuoden ympäri. Edes kova pakkanen ei estä polkupyöräilyä.
Irina Tuomainen
Merja Siltala hoitaa kauppa-asiat ja käy kuntosalilla polkupyörällä säästä riippumatta. Edes kova pakkanen ei ole pyöräilyn esteenä.
Talvinen maisema sydämen kera.
Leea Kallonen-Rannikko
Lähetä paras talvikuvasi kilpailuumme helmikuun loppuun mennessä! Lähetä kuvasi otsikolla ”Talvikuvakilpailu” osoitteeseen toimitus@ruovesi-lehti.fi. Kilpailukuvia julkaistaan Ruovesi-lehdessä ja nettisivuillamme kilpailun aikana tai myöhemmin. Jos kuvassa on ihmisiä, kysythän heidän lupansa julkaisemiseen. Toimituksen valitsemille voittajille on luvassa tuotepalkintoja.
Talvinen maisema sydämen kera.
Leea Kallonen-Rannikko
Lähetä paras talvikuvasi kilpailuumme helmikuun loppuun mennessä! Lähetä kuvasi otsikolla ”Talvikuvakilpailu” osoitteeseen toimitus@ruovesi-lehti.fi. Kilpailukuvia julkaistaan Ruovesi-lehdessä ja nettisivuillamme kilpailun aikana tai myöhemmin. Jos kuvassa on ihmisiä, kysythän heidän lupansa julkaisemiseen. Toimituksen valitsemille voittajille on luvassa tuotepalkintoja.
Tästä kohti vapautta! Ryhmäkuvassa penkkariajelun jälkeen Ruoveden lukion abit.
Jokainen tsäänssi on mahdollisuus. Se on fifty-sixty, miten käy, siteerasivat Nasu, Donald Trump ja muut hilpeyttä herättäneet hahmot penkkarijulisteessaan Matti Nykästä lainaten. Koulukeskuksen torstaina vallanneiden abien kasvoilta paistoi koulun jättämisen riemu, mutta myös pieni huoli nurkan takana odottavista ylioppilaskirjoituksista.
Tästä kohti vapautta! Ryhmäkuvassa penkkariajelun jälkeen Ruoveden lukion abit.
Jokainen tsäänssi on mahdollisuus. Se on fifty-sixty, miten käy, siteerasivat Nasu, Donald Trump ja muut hilpeyttä herättäneet hahmot penkkarijulisteessaan Matti Nykästä lainaten. Koulukeskuksen torstaina vallanneiden abien kasvoilta paistoi koulun jättämisen riemu, mutta myös pieni huoli nurkan takana odottavista ylioppilaskirjoituksista.
Laki yksityisteistä muuttui vuodenvaihteessa. Useissa asioissa tiekunta voi tehdä päätöksiä itsenäisesti.
Leena Tulivirta
Vuoden alusta voimaan tullut yksityistielain uudistus siirsi tielautakunnat historiaan. Tielautakuntien toiminta loppuu tämän vuoden aikana. Lain muutos siirsi tielautakunnan hoitamia tehtäviä sekä Maanmittauslaitokselle että tiehoitokunnille.
Laki yksityisteistä muuttui vuodenvaihteessa. Useissa asioissa tiekunta voi tehdä päätöksiä itsenäisesti.
Leena Tulivirta
Vuoden alusta voimaan tullut yksityistielain uudistus siirsi tielautakunnat historiaan. Tielautakuntien toiminta loppuu tämän vuoden aikana. Lain muutos siirsi tielautakunnan hoitamia tehtäviä sekä Maanmittauslaitokselle että tiehoitokunnille.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste