Viime viikkoja ovat kuohuttaneet monet vanhustenhoivan puutteellisuudet ja epäkohdat. Jossain määrin on uutisoitu myös surkeista vammaisten hoivapalveluista, ja jopa päiväkotien alimiehityksestä. Esiin tulleet tapaukset valitettavasti lienevät vain jäävuoren huippu. Ei-hyväksyttyä toimintaa on todennäköisesti paljon enemmän sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.
Oma äitini onnistui saamaan hyvät viimeiset elinvuodet. Hän asui kaksiossaan Kainuussa, Puolangan kirkonkylällä, kunnes oli pakotettu muuttamaan hoitokotiin. Hän muutti yksityisen hoivakodin tuliterään yksiöön kodin valmistuttua. Paikan hän oli varannut jo etukäteen. En koskaan selvittänyt, miten hän rahoitti elämisenä suhteellisen kalliissa hoivakodissa.
Valoisassa ja isohkossa yksiössään hän pystyi kokkailemaan ja touhuilemaan kotiaskareita. Toki hän pystyi käyttämään hoitokodin palveluita tarvittaessa.
Äitini kuoli viisi vuotta sitten 94-vuotiaana. Hän ehti asua hoitokodissa kymmenisen vuotta.
Mikä mättää tänä päivänä?
Yksityisellä sektorilla on törmätty räikeään voitontavoitteluun ja keplotteluihin. Hoitajamitoitus on saatu näyttämään hyvältä, kun on käytetty työvuorolistoissa haamuhoitajia, allokoitu hallinto- ynnä muuta henkilöstöä hoitovuoroihin ja käytetty epäpätevää, usein tilapäishenkilöstöä, täyttämään tosiasiallista vajetta. Epäonnistumisille yksityiset isot hoivapalveluyritykset ovat mainioita keksimään selityksiä. Yksi parhaista lienee perustelu jälkikäteen, että hoivakodin täyttöaste täyttyi liian nopeasti, eikä palveluntuottaja pystynyt reagoimaan siihen...
Kun oikeasti etsitään merkittävintä juurisyytä, se on raha - tai pikemminkin rahan niukkuus. Kunnat ovat joutuneet liian tiukalle valtakunnallisessa kukkaronnyörien kiristyksessä. Ne ovat olleet pakotettuja ulkoistamaan hoivapalveluja. Kilpailutuksissa liian usein ainoa määräävä tekijä on ollut hinta, tai sen painoarvo on ollut hurjan korkea. Isot kansainväliset terveysjätit ovat saaneet kaupat uskotellessaan kunnille mitoitusten olevan vaatimusten mukaisia. Samalla ostamisen osaaminen kunnissa on ollut heikkoa ja usein tehty oto-ratkaisuilla säästötavoitteiden ohjaillessa myös kuntien virkamiesten vakanssien määrää ja miehitystä. Näin soppa on valmis.
Asioiden kuntoonsaattaminen vaatii innovatiivista yhä kasvavan haasteen riittävän rahoituksen turvaamista. Valtion budjettiin on hoivasektorille löydyttävä riittävä rahoitus keinolla millä hyvänsä. Alan imago ja houkuttelevuus on kohotettava arvoonsa, jotta resurssien saanti ja pysyvyys turvattaisiin. Työperäistä maahanmuuttoa on käytettävä hyväksi.
Väärinkäytökset on sanktioitava raskaasti. Työluvan poisotto, merkittävä sakko ja räikeimpien tapausten saattaminen tuomioistuinmenettelyyn ovat oikeita keinoja.
Valvontaa on tehostettava niin viranomaisvalvonnan, omavalvonnan kuin henkilöstön ja omaisten osalta. Kynnystä ja keinoja laiminlyöntien raportoinnista on madallettava ja helpotetettava. Osto-osaamista ja resurssointia on parannettava.
Ostokriteereissä laadun painoarvoa on lisättävä.
Keinovalikoimani asioiden kuntoonsaattamiseen ei varmastikaan ole täydellinen, mutta kattaa olennaisimmat pakko tehdä -seikat.
Itse olen eläkeläinen ja vääjäämättä kuljen kohti tilannetta, missä minun tulee saada hoivapalveluja kotiini Kekkoselle, ja sitten myöhemmin muuttaa hoivakotiin jonnekin.
Hartaasti toivon, että tuolloin asiat ovat huomattavasti paremmin kuin nyt. Nyt muutto hoivakotiin on pahimmillaan itsemurha.
Riittävän rahoituksen varmistaminen hoiva-alalle ei ole helppoa nyt valtiovallan tiukan budjetoinnin ja säätelyn aikana.
Mieleeni nousi kuitenkin tukku keinoja seuraavasti (eivät ole tärkeysjärjestyksessä): budjettivarojen siirto toiselta momentilta hoivalle, haittaverojen korotus, isojen yritysten ja/tai varakkaiden yritysomistajien yritystukien poistaminen, isojen perintöjen perintöveron korotus, varainsiirtoverojen korotus isojen yritysten osalle yrityskaupoissa, veropakolaisuuden eliminointi, isojen omaisuuksien lisävero/tukivero yhteiskunnalle, yhteisvastuukeräykset ja vapaaehtoiset kansalaiskeräykset.
Pikkulintujen ja -nisäkkäiden talviruokinta on varmasti tuttua monessa perheessä. Kaupungissa lintulautojen pitoa on rajoitettu salmonellavaaran ja muiden tautien vuoksi, mutta täällä maalla ruokinta on onneksi vapaata.
Pikkulintujen ja -nisäkkäiden talviruokinta on varmasti tuttua monessa perheessä. Kaupungissa lintulautojen pitoa on rajoitettu salmonellavaaran ja muiden tautien vuoksi, mutta täällä maalla ruokinta on onneksi vapaata.
Hiljattain ilmestyneessä blogissani yritin porautua suurvaltajohtajien ajatusmaailmaan. Samaa koetan hahmottaa kuntapäättäjien osalta.
Hiljattain ilmestyneessä blogissani yritin porautua suurvaltajohtajien ajatusmaailmaan. Samaa koetan hahmottaa kuntapäättäjien osalta.
Olen lukenut psykologiaa yliopistossa vain pakollisena lyhyenä apuaineena. Erilaisilla myynti- ja muiden taitojen kursseilla urani varrella olen toki koettanut oppia vaistoamaan, mitä vastapuoli tai isompikin yleisö ajattelee ja reagoi.
Olen lukenut psykologiaa yliopistossa vain pakollisena lyhyenä apuaineena. Erilaisilla myynti- ja muiden taitojen kursseilla urani varrella olen toki koettanut oppia vaistoamaan, mitä vastapuoli tai isompikin yleisö ajattelee ja reagoi.
Kansa voidaan pitää tyytyväisenä eri tavoin. Stalinin Neuvostoliitossa ja myöhemminkin se mitattiin leivän ja votkan riittävyydellä. Jossain se oli ja on suuren johtajan auktoriteetti ja ihailu, jossain muualla haave tasa-arvosta ja taloudellisesta yhdenvertaisuudesta lupauksiin nojaten. Tuo viimeksi mainittu saattaa kuitenkin kääntyä rajusti vastaan, ellei lupauksia kyetä tai haluta lunastaa.
Kansa voidaan pitää tyytyväisenä eri tavoin. Stalinin Neuvostoliitossa ja myöhemminkin se mitattiin leivän ja votkan riittävyydellä. Jossain se oli ja on suuren johtajan auktoriteetti ja ihailu, jossain muualla haave tasa-arvosta ja taloudellisesta yhdenvertaisuudesta lupauksiin nojaten. Tuo viimeksi mainittu saattaa kuitenkin kääntyä rajusti vastaan, ellei lupauksia kyetä tai haluta lunastaa.
Vanhempien ihmisten, etenkin eläkeläisten yleinen harrastus on halonhakkuu, jos omistaa kesämökin, metsäpalstan tai isomman omakotitalotontin. Maaseudulla ajellessa voi nähdä pihapiirejä, missä mittavia halkopinoja on hakattu ja pressutettu omaan käyttöön ja pahan päivän varalle.
Vanhempien ihmisten, etenkin eläkeläisten yleinen harrastus on halonhakkuu, jos omistaa kesämökin, metsäpalstan tai isomman omakotitalotontin. Maaseudulla ajellessa voi nähdä pihapiirejä, missä mittavia halkopinoja on hakattu ja pressutettu omaan käyttöön ja pahan päivän varalle.
On varsin yleistä, että kaiken tason ihmiset möläyttelevät sammakoita suustaan. Tämän taustalla on avoimuuden arvostaminen, kun taas ennen vaiettiin suu supussa ja oltiin varovaisia.
On varsin yleistä, että kaiken tason ihmiset möläyttelevät sammakoita suustaan. Tämän taustalla on avoimuuden arvostaminen, kun taas ennen vaiettiin suu supussa ja oltiin varovaisia.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste