Niiden 45 vuoden aikana, jotka olen asunut Wienissä, olen joutunut luopumaan monesta suomalaisesta jouluperinteestä, joistakin vapaaehtoisesti, muutamasta jopa ilomielin. Toisista perinteistä olen halunnut pitää kiinni, ja niihin kuuluu joulukuusi, aivan oikea suuri joulukuusi.
Vietän perheeni, siis aikuisten lasteni kanssa joulun mökillämme unkarilaisessa pikkukylässä lähellä Itävallan rajaa.
Kuusen hankin Itävallan puolella Halbturnissa sijaitsevalta kuusenkasvattajalta: ajan autolla hänen kuusipeltonsa viereen, etsin mielestäni sopivan kokoisen ja tietysti metsikön kauneimman kuusen, joka sahataan silmieni edessä poikki, työnnetään alumiiniputken läpi verkkoon ja pakataan autooni.
Viime vuonna olimme vähällä jäädä ilman kuusta! Adventtiaika on aina kiireistä, on pikkujoulua ja jos jonkinlaista kokoontumista, pitää tarkkaan miettiä, minä päivänä ennättää ostaa kuusen. Olin merkannut kuusenostopäivän kalenteriini, mutta juuri sinä päivänä radion uutislähetys tiedotti aamusta alkaen, että moottoritie, jota ajan itään mökilleni, oli jonkin onnettomuuden takia tukossa. Turha siihen ruuhkaan on aamusta ajaa, ennätän toki iltapäivälläkin kuusen ostaa, silloin on ruuhka varmaan lauennut, päätin. Iltapäivällä starttasin matkaan ja viritin varmuuden vuoksi navin päälle, se kertoisi, oliko ruuhka jo ohi ja neuvoisi kiertotiet. Hämmästyin, se ehdotti jo heti alkumatkasta moottoritieltä poistumista, mutta tottelin sitä. Niin päädyin ajelemaan teitä, jotka olivat minulle täysin tuntemattomia ja veivät sellaisten kylien läpi, joitten nimiäkään en ollut koskaan kuullut. Aikaa matkaan meni, mutta lopulta seisoin kuin seisoinkin kuusipellon portilla. Ihmeen hiljaista siellä oli, ja syykin selvisi: portti oli lukossa, portilla lappu ja puhelinnumero. Soitin, metsikön omistaja, vanha vaari kertoi, että tulisi myymään kuusia vasta seuraavana päivänä lounaan jälkeen. Minun taas oli silloin oltava jo Wienissä, mistä siis kuusi?
Muistelin, että olin vuosia aikaisemmin ostanut kuusen toisesta metsiköstä, joka oli Andaun kylän lähellä, toisella suunnalla. Sen metsikön kuuset olivat loppuneet, mutta kenties seudulle oli avattu uusi kuusimetsä? Parasta ajaa sen tien kautta, vaikka siitä kiertoa tulisikin. Ja kuin tilauksesta löysin alueen, jonka parkkipaikan autojen määrä kertoi, että joulukuusien myynti oli käynnissä. Alkoi jo hämärtää, etsin siis nopeasti kauniin kuusen ja pyysin myyjää sahaamaan sen poikki. Mutta paikan omistaja kieltäytyi: “ Annetaan sen vielä kasvaa, ei se ole vielä valmis lähtemään kenenkään kotiin!“ Hm, enpä hoksannut kysyä kuuselta sen valmiutta! Uusi etsintä.
Ja löytyihän se, tosi tuuhea kuusi. Huomasin kyllä, että kyseessä oli identtiset kaksoset, niillä oli alhaalla yhteinen tyvi, mutta jossain kohtaa ne haarautuivat. Meille se sopi, meillä oli tilaa kaksoskuuselle. Puu kaadettiin, mutta voi, sen paksua tyveä ei mitenkään saatu veistettyä kuusenjalkaani mahtuvaksi. “Ostakaa kuusenjalka, jonka voi vaijerin avulla suurentaa tai pienentää kuusen tyven mukaiseksi“, neuvoi kuusen myyjä. No hyvä, kunhan löytäisin sellaisen.
Kuusi autoni takakontissa ajoin Unkariin, naapurikyläni Jánossomorjan rautakauppaan. Ei, meillä ei ole kuusenjalkoja, kysykää kukkakupasta. Siellä onnesti, siellä oli juuri sellainen jalka, jota etsin. Kallis se oli, mutta mitä siitä, joulu oli pelastettu!
Perheeni perinteeseen kuuluu, että kuusi tuodaan sisään vasta aattona ja koristellaan keskipäivällä, niin kuin kotona Suomessa tehtiin lapsuudessani. Eikä siihen suinkaan ripusteta sähkökynttilöitä vaan aivan oikeat vanhanaikaiset kynttilät. Kuusi seisoo ruokapöytämme vieressä, kynttilät palavat syödessämme, niin että samalla vahdimme niitä. En tiedä, mitä mieltä palokunta asiasta olisi, mutta kertaakaan ei ole vahinkoa tapahtunut. Istumme joulunaikaan ruokapöydässä kauan, syömme niin sanotun pitkän kaavan mukaan, niin että monta settiä kuusenkynttilöitä ennättää joulunpyhinä palaa. Ja kuusi seisoo paikallaan pitkälle maaliskuuhun, siitä ei juuri varise neulasia, korkeintaan se vähän nuokkuu elinkaarensa loppuvaiheessa. Ja se tuoksuu, voi, miten se tuoksuukaan!
Kirjoittaja on ruovesiläistaustainen eläkkellä oleva äidinkielenopettaja, joka asuu Wienissä Itävallassa.
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste