Sirkku Somero
Sirkku Somero
Hauska seurata, kuinka kännykät ovat muuttaneet ajan kuluessa toimintaamme.
Oli 80–90-lukujen vaihde, kun matkapuhelin oli vaurauden ja pärjäämisen merkki. Se korvallaan nuoret menestyjät kävelivät kaduilla ryhti suorana ja kateelliset kommentoivat: jupit!
Pian kännykät yleistyivät ja ”rahvaastakin” oli hienoa kailottaa omat kuulumisensa kaikkien tietoon niin busseissa kuin kaupoissakin.
Sitten tuli häpeän vaihe. Todettiin, että on huonoa käytöstä jaaritella varvasvälisienensä junassa kaikille vaunuosastossa istujille. Jos puhelin soi, siihen kuiskittiin varovasti, että soitellaan myöhemmin.
Lopulta asia jo normalisoitui osaksi kulttuuriamme, ja todettiin, että kauppa- ja työasiat on ok hoitaa, kun sen tekee sivistyneesti.
Nyt käynnissä on kumaraselkäinen some-vaihe. Harva suomalainen ei bussipysäkillä tai lääkärin odotusaulassa tee muuta kuin sivele tai naputtele kädessä kiiltelevää aarrettaan.
Miten ympäristön huomioimisen käy? Ainakin se on selvä, että henkisesti ei olla läsnä.
Sivustakin seuranneena näen tilanteita, kun toinen ihminen kiehnäisi läheiseltään huomiota, mutta ei saa.
Läsäolosta voi olla pois monella tavalla, vaikka on fyysisesti vieressä.
Keskustelet kaverisi kanssa. Näet, että hänen ajatuksensa ovat muualla eikä hän keskity sanomaasi. Tuttua?
Tuttavallesi haluat kertoa, mitä sinulle aamulla tapahtui, mutta hän puskee omaa asiaansa päälle, etkä saa suunvuoroa. Tapahtuu kaikille?
Asia ei ole minullekaan helppo. Olen se puuhailija, joka tekee koko ajan jotain ja jonka on vaikea keskittyä.
Kuitenkin silloin, kun tapaan kahden kesken sellaisen ihmisen, joka on minulle läsnä, rauhoitun itsekin. Silloin minun on myös helppo olla hänelle läsnä.
Läsnäolo? Kuuntelua, keskittymistä toiseen ihmiseen, huomioon ottamista.
Olen hiljattain kokenut tämän vahvasti pari kertaa. Oikein pysähdyin ihmettelemään, mitä tapahtuu. Mikä tässä tilanteessa on niin outoa? Miksi tämä tuntuu niin hyvältä?
Sitten mietin, kuinka usein tätä oikein tapahtuu. Liian harvoin.
Onko toiselle läsnä oleminen tänä päivänä uhanalainen, kuolemassa oleva asia?
En aina, mutta silloin tällöin tästä eteenpäin aion nostaa katseeni kännykästä pois, asettaa sen äänettömälle taskuun.
Katson kuka muu nostaa päänsä odotusaulassa. Voin ehkä kohdata jonkun ihmisen, joka myös katsoo. Ja on läsnä.
Olisikohan se seuraava kännykän käytön kulttuuri? Joskus taskussakin ja katse avoimena ympäristössä.
Rakkaat lehden lukijat. Minun on aika jättää hyvästit teille. Kiitos teille jokaiselle, ketä olen saanut haastatella tai valokuvata, kiitos myös teille, ketkä olette siitä kieltäytyneet. Kaikki tapaamiset, joita olen työssäni saanut kokea, ovat rikastuttaneet osaamistani.
Rakkaat lehden lukijat. Minun on aika jättää hyvästit teille. Kiitos teille jokaiselle, ketä olen saanut haastatella tai valokuvata, kiitos myös teille, ketkä olette siitä kieltäytyneet. Kaikki tapaamiset, joita olen työssäni saanut kokea, ovat rikastuttaneet osaamistani.
Turkoosinkirkkaalla taivaalla valkoiset pilven kumpareet, tyyntyvä ilta, edessä avautuva rasvatyyni järven pinta. Kuikan huuto. Hiljalleen violetiksi värjäytyvä taivaanranta.
Turkoosinkirkkaalla taivaalla valkoiset pilven kumpareet, tyyntyvä ilta, edessä avautuva rasvatyyni järven pinta. Kuikan huuto. Hiljalleen violetiksi värjäytyvä taivaanranta.
Herään siihen, että olen saarrettu. Kun käännän kylkeäni, peittoani kiristää toiselta puolelta sen päällä nukkuva harmaa otus. Kääntyessäni kasvoni osuvat valkoiseen villamaiseen karvaan. Ihanat kissaystäväni: minäkin tykkään teistä, on ihanaa, kun siinä hurisette, mutta olen jälleen kerran motitettu niin, että leveästä sängystäni minulle on jäänyt sellainen 30 sentin kaistale… Pikku nelijalkaiset sen sijaan venyttelevät tilavasti molemmilla puolillani…
Herään siihen, että olen saarrettu. Kun käännän kylkeäni, peittoani kiristää toiselta puolelta sen päällä nukkuva harmaa otus. Kääntyessäni kasvoni osuvat valkoiseen villamaiseen karvaan. Ihanat kissaystäväni: minäkin tykkään teistä, on ihanaa, kun siinä hurisette, mutta olen jälleen kerran motitettu niin, että leveästä sängystäni minulle on jäänyt sellainen 30 sentin kaistale… Pikku nelijalkaiset sen sijaan venyttelevät tilavasti molemmilla puolillani…
Elämää Talossani, osa: ties kuinka mones... ja kyllä, kirjoitin sen isolla kirjaimella, koska alan uskoa, että talollani on oma persoonansa. Olen kokenut koko tunneskaalan, mitä ihmiseltä voi kuvitella löytyvän, Taloni kanssa.
Elämää Talossani, osa: ties kuinka mones... ja kyllä, kirjoitin sen isolla kirjaimella, koska alan uskoa, että talollani on oma persoonansa. Olen kokenut koko tunneskaalan, mitä ihmiseltä voi kuvitella löytyvän, Taloni kanssa.
Minkälainen ääni sinulla on? Oletko koskaan ajatellut sitä sen enempää vai oletko saanut siitä paljonkin palautetta, jos harrastat esimerkiksi laulua?
Minkälainen ääni sinulla on? Oletko koskaan ajatellut sitä sen enempää vai oletko saanut siitä paljonkin palautetta, jos harrastat esimerkiksi laulua?
Eläkkeelle jääminen tuntuu jakavan ihmisiä. Toiset odottavat tapahtumaa innolla jo minun iässäni, kun matkaa työelämässä on edessä vielä 20 vuotta. Toisia asia alkaa ahdistaa jo viisi vuotta ennen töiden loppumista: mitä minä sitten teen, kun jään eläkkeelle?
Eläkkeelle jääminen tuntuu jakavan ihmisiä. Toiset odottavat tapahtumaa innolla jo minun iässäni, kun matkaa työelämässä on edessä vielä 20 vuotta. Toisia asia alkaa ahdistaa jo viisi vuotta ennen töiden loppumista: mitä minä sitten teen, kun jään eläkkeelle?
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste