Eppu Nuotio kirjailija Unicefin Hyväntahdon lähettiläs
Eppu Nuotio kirjailija Unicefin Hyväntahdon lähettiläs
kolumni
Kolme vuotta sitten (onko siitä tosiaan vain kolme vuotta?) tulimme miehen kanssa ensimmäisen kerran Ruovedelle. Kesä oli vasta alkamassa, vihreä vasta vihreäksi syntymässä, metsät täynnä lupausta, järvet poutapilvien alla tarjottimella saunojalle ja soutajalle.
En tiennyt etukäteen paikkakunnasta juuri mitään, en tiennyt Ruovedestä innoitusta saaneista taiteilijoista, en tiennyt kauniisti polveilevasta maisemasta, en paikkakunnan ihmisistä, kyläyhteisöistä ja hienoista kylätaloista. Silloin en vielä ollut maistanut Ruoveden mansikoita enkä ruisleipää, silloin en ollut vielä nähnyt Murolekoskea, en Helvetikolua, en Runebergin lähdettä enkä Tarjannetta lipumassa yli selän.
Minut Ruovedelle toi Musiikkia Ruovesi -festivaali ja sen ihmeellisen viikon jälkeen tiesin jo, että jotakin oli peruuttamattomasti muuttunut. Jokin itselleni tuntematon kaipaus koki täyttymyksensä, luonnon ja musiikin, hienojen muusikoiden ja aistivoimaisen ohjelmiston tiheä verkko kietoi minut pauloihinsa. Olin liikutettu ja ravistettu.
Olen jo pitkään ollut musiikin kiitollinen kuuntelija, mutta oikeastaan vasta Ruovedellä käsitin, että juuri kuinka keskeistä kuunteleminen kamarimusiikissa on. Oikeastaan vasta siellä, Tapiola-kylätalossa istuessani käsitin mistä yhteyden kokemus syntyy: kamarimusiikkikonsertissa yleisö pääsee todistamaan lähietäisyydeltä muusikoiden keskinäistä kommunikaatiota, näkemään kuinka soittajat kuuntelevat toisiaan, hengittävät kuin yksillä yhteisillä keuhkoilla ja näin katsoja tulee osaksi tässä hälyisässä ajassa harvinaista kuuntelemisen piiriä. Sillä kamarimusiikki on kuuntelemisen taidetta.
Kolme vuotta sitten festivaaliviikon jälkeen oli vaikea lähteä Ruovedeltä pois, teki mieli viipyä pidempään. Kahtena seuraavana vuonna jäimme kulmille toiseksikin viikoksi ja tänä kesänä me olemme kesä ruovetisiä, ihan niin kuin niin monet muutkin.
Olimme asuneet jo tovin ulkomailla, keskellä kaupunkia, sillä olimmehan jo kokeneet mökkielämän ja maalla asumisen riemun ja raadannan. Olimme vannoneet kautta luodon ja liiterin, että me emme enää koskaan alkaisi mökkiläisiksi. Eikä kotimaahan paluukaan ollut suunnitteilla.
Jos siis joku olisi kolme vuotta sitten sanonut minulle, että me palaamme Suomeen ja alamme mökkeilemään Ruovedellä, olisin tikahtunut nauruun. Mekö muka? Ei ikinä!
Mutta niin vain kävi, että Musiikkia Ruovesi -festivaali, sen ainutlaatuinen tunnelma yhdistettynä Ruoveteen itseensä, paikkakunnan puhtaaseen kauneuteen ja ruovetisten lämpimään avuliaisuuteen toimi magneettina ja kiskoi meidät kotimaahan. Taide tosiaan muuttaa elämää, nyt siihen on viimeistään uskottava.
Kamarimusiikki on kuuntelemisen
taidetta.
Olimme vannoneet kautta luodon ja liiterin, että me emme enää koskaan alkaisi mökkiläisiksi.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste