Sain ai­koi­na­ni seu­ra­kun­nan tyt­tö­ker­hon ve­tä­jäl­tä oh­jeen, et­tä Raa­ma­tun lu­ke­mi­nen kan­nat­tai­si aloit­taa Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­ta, sil­lä siel­tä löy­täi­sin kaik­kein olen­nai­sim­man. Oh­je vai­kut­ti jär­ke­väl­tä, kos­ka en tien­nyt Raa­ma­tus­ta kir­ja­na tuo­hon ai­kaan oi­ke­as­taan mi­tään. Kos­ka koko Raa­ma­tun kie­li oli mi­nul­le ai­van uut­ta, muis­tan lu­ke­nee­ni juu­ri Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min en­sim­mäis­tä lu­kua mo­neen ker­taan. Eri­tyi­sen ih­meel­li­siä mi­nus­ta oli­vat koh­dat, jois­sa pu­hut­tiin Jee­suk­ses­ta maa­il­man va­lo­na.

Jo­han­nes Kas­ta­ja sai Ju­ma­lal­ta teh­tä­vän ker­toa ih­mi­sil­le täs­tä va­los­ta. Jee­sus oli tuo tu­le­va valo, ian­kaik­ki­nen kirk­kaus, joka oli täyn­nä ar­moa ja to­tuut­ta. Ih­mi­set osa­si­vat kuun­nel­la ja seu­ra­ta Jee­sus­ta Jo­han­nek­sen to­dis­tuk­sen täh­den. Jee­suk­sen rak­kau­den täyt­tä­mäs­sä sa­no­mas­sa on täy­ty­nyt ol­la jo­tain ai­van ai­nut­laa­tuis­ta, joka veti ih­mi­siä puo­leen­sa. Ju­ma­la näyt­ti Jee­suk­ses­sa voi­man­sa ja mo­net us­koi­vat.

Edel­leen on tär­ke­ä­tä, et­tä sa­no­ma Ju­ma­lan rak­kau­des­ta, ar­mos­ta ja pe­las­tuk­ses­ta saa jat­kua eteen­päin su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le. Tois­ta vas­taa­vaa sa­no­maa ei ole ole­mas­sa, elä­vän Ju­ma­lan ar­mo­vies­tiä ih­mis­kun­nal­le ja pie­nel­le ih­mi­sel­le. Sa­nan­sa kaut­ta Ju­ma­la loh­dut­taa ja an­taa elä­mään toi­voa ja ilon pi­sa­roi­ta. Ol­laan kii­tol­li­sia kai­kis­ta niis­tä ih­mi­sis­tä, jot­ka ovat vie­neet tai vie­vät tätä vies­tiä eteen­päin oman kut­su­muk­sen­sa mu­kai­ses­ti omal­la pai­kal­laan.

Siu­nat­koon ra­kas tai­vaal­li­nen Isäm­me mat­kam­me lä­hes­ty­vään jou­luun!

”Val­mis­tu, Her­ran kan­sa, nyt vas­taa­not­ta­maan, kun saa­puu tai­vaas­tan­sa ku­nin­gas pääl­le maan.

On hä­net maa­il­maan val­keu­dek­si suo­nut, Va­pah­ta­jak­si tuo­nut Ju­ma­la ar­mos­saan.”

kir­joi­ta­ja on seu­ra­kun­nan di­a­ko­nis­sa